Rohkeasti lavalle

Kaikki hienot jutut on sama näytelmä kuin Parasta elämässä. Yleisö tekee siitä näköisensä.

Martti Suosalo ja Mari Lehtonen tulkitsevat Duncan Macmillanin tekstiä.
Martti Suosalo ja Mari Lehtonen tulkitsevat Duncan Macmillanin tekstiä. © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri, Kastehelmi Korpijaakko / Kansallisteatteri

Mitä ihmettä? Kuluvana vuonna kaikkiaan kolme näyttelijää esittää Duncan Macmillanin monologia Every Brilliant Thing Helsingin isoimmissa teattereissa. Kaupunginteatterissa esitys kulkee nimellä Parasta elämässä. Lavalla on yleisön kestosuosikki Martti Suosalo, tunnettu monologeistaan Luolamies ja Palvelija. Kantaesitys oli tammikuussa 2018 Turun kaupunginteatterissa, Helsingin ensi-ilta helmikuun alussa.

Maaliskuussa ensi-iltansa saaneen Kansallisteatterin esityksen nimi on Kaikki hienot jutut. Lavalla vuorottelevat Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen, jotka valmistelivat tulkintojaan kolme vuotta.

Onko päällekkäisyys sattumaa? Kyllä, teattereista kerrotaan.

 

Usein klassikkonäytelmä saattaa päätyä yhtäaikaisesti saman kaupungin eri näyttämöille.

Helsingissä on nähty rinnakkaisia tulkintoja esimerkiksi Tšehovin Vanja-enosta ja Molièren Porvarista aatelismiehenä.

Macmillanin monologi vuodelta 2013 ei kuulu klassikoihin, mutta suosittu se on. Svenska Teaternissa sitä esitettiin vuonna 2016.

 

Brittiläisen Duncan Macmillanin monologi käsittelee stand upin kepein keinoin yhtä elämän rankimmista asioista: itsetuhoisuutta ja sen vaikutusta läheisiin.

Päähenkilö on seitsemänvuotias, kun hänen masentunut äitinsä yrittää itsemurhaa. Lapsi alkaa laatia äidilleen listaa elämisen arvoisista asioista. Sellaisista kuten jäätelö, aurinko ja ”se, että saa mennä mukkelis makkelis”.

Äidin itsetuhoisuus jatkuu. Lapsi kasvaa aikuiseksi, ja lista vain paisuu.

Yleisöllä on esityksessä tärkeä rooli. Katsojat lukevat listaa numeroiduista lapuista, joita jaetaan ennen esitystä. Lavallekin voi päästä, vaikka eläinlääkäriksi tai isäksi.

Martti Suosalon esityksen on ohjannut ja suomentanut Pentti Kotkaniemi. Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen ovat ohjanneet ja suomentaneet esityksensä itse.

Esitykset noudattavat suurin piirtein samaa kaavaa. Joitain eroja toki on.

 

Toinen Kansallisteatterin tulkitsijoista, Mari Lehtonen, on esittänyt aiemmin yhden monologin. Suosaloa sen sijaan on tituleerattu monologin mestariksi.

Suosalo esittää poikaa, Lehtonen tyttöä.

Siinä piilee suurin ero. Miesseuralaiseni samastui Suosaloon, joka kuvaili äitiä tarkasti ja korosti miehen puhumattomuutta.

Suosalo veti esityksen rautaisella ammattitaidolla ja sai yleisön laulamaan kitaransa säestyksellä Seija Simolan La Maritzaa.

Lehtonen oli energinen, hersyvä ja sydämellinen. Hän turvautui Suosaloa enemmän stand upiin. Hän rentoutti katsojia aluksi tyyliin ”tää (esitys) on kuin bingo” ja saatteli esiintyjät lämpimällä halauksella paikoilleen.

 

Entä jos ei halua esiintyä? Suosalo sanoo, ettei kukaan ole kieltäytynyt.

Hän valitsee lavalle intuitiolla ”hiljaisen oloisia ihmisiä, jotka eivät lähde sooloilemaan liikaa”.

Suosalon mielestä suomalainen on tunnollinen ja tekee, jos häntä pyytää. Esityksissä se näkyi. Näyttelijät pyysivät esiintyjiä lavalle katsein ja elein.

Yleisö selvisi rooleistaan luontevasti, usein jopa omin sanoin, ja sai kanssakatsojilta ansaitut aplodit.

 

Parasta elämässä Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä (Eläintarhantie 5) 17. joulukuuta asti. Kaikki hienot jutut Kansallisteatterin Willensaunassa (Bergbominkuja 2) 31. lokakuuta asti.

Valinnat
tietokirjat

Täältä tullaan, Eurooppa! muistelee 1950-luvun hohdokkaita lomamatkoja.

Jacques Audiardin western on vuoden parhaimmistoa.

ooppera

Wozzeck on Alban Bergin klassikko, joka viiltää sieluun saakka.

musiikki

Jennifer Battenin ja Erja Lyytisen kitarat kohtaavat.

elokuva

Asghar Farhadi ohjasi romanttisen trillerin.

muotoilutärpit

Uusi sivusto pitää matkailijan kartalla Alvar Aalto -kohteista.

Sisältö