Niin huonoa, että se on hyvää

Sara Mellerin ohjaustyö käsittelee riippuvuuksia vetämällä kaiken överiksi.

teatteri
Teksti
Matti Tuomela
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Näyttämöllä on pinkki satiiniverho, peili, kylpyamme ja Kansallisteatterin varastosta löytynyt divaani, joka on samanlainen kuin kuningatar Elisabetilla, mutta paljon kulahtaneempi. Lattia on tuhkanvärinen ja näyttää siltä kuin vesipiipun bongivedet olisivat läikkyneet sille.

Suunnilleen näillä sanoilla ohjaaja-näyttelijä Sara Melleri kuvailee perustamansa Delta Venus -ryhmän The Betty Show -esityksen näyttämökuvaa Vallilan Kansallisteatterissa eli Kansallisteatterin Pienen näyttämön väistötiloissa Vallilan konepaja-alueella.

Melleri tunnetaan erityisesti televisio- ja elokuvarooleistaan. Teatteriohjaajana hän debytoi vuonna 2013. Koko-teatterin Pop Slut käsitteli poptähteyttä ja musiikkivideoiden naiskuvaa. Neljä vuotta myöhemmin huomiota herätti Mellerin ja Hype-kollektiivin Father Fucker –esitys, jossa hän käsitteli rujoin ottein suhdettaan edesmenneeseen runoilijaisäänsä Arto Melleriin.

 

The Betty Show’ssa viisi näyttelijää esittää Betty-nimistä henkilöä. Betty on Mellerin mukaan ainakin näyttelijä, showtyttö, teatterin kummitus ja alkoholisoitunut yksinhuoltajaäiti. Oikeastaan hän voi olla melkein mitä vaan. Nimi voi viitata myös näyttelijä Bette Davisiin sekä Yhdysvaltain ensimmäisenä naisena tunnettuun Betty Fordiin, joka on perustanut maailman kuuluisimman vieroitushoitolan The Betty Ford Centerin.

Riippuvuutta tarkasteleva The Betty Show oli alun perin nimetty suoraan Fordin hoitolan mukaan, mutta perikunta kielsi nimen käytön. Mellerin mielestä uusi nimi on parempi, sillä esityksen aihekin on laajentunut eikä se sijoitu mihinkään tiettyyn paikkaan.

”Esityksessä ei myöskään ole mitään juonta, vaan se on enemmänkin sellainen esitystaideshow”, Melleri huomauttaa.

Lähtökohtia esitykselle ovat olleet riippuvuudet ja niiden kuvaukset populaarikulttuurissa ja kirjallisuudessa. Esitys ammentaa paljon esimerkiksi vanhoista elokuvista ja niiden tähtinäyttelijöistä, joille riippuvuus on tavalla tai toisella ollut tuttua.

”Jos ajatellaan Hollywoodia, niin siellä on jotain Judy Garlandia pidetty tarkoituksella amfetamiinihuurussa, jotta hän jaksaisi näytellä paremmin. Se on samaan aikaan jotain niin kamalaa ja kuitenkin kiehtovaa.”

Myös elokuvissa nähdyt riippuvuuden kuvaukset ovat inspiroineet Delta Venusta. Usein riippuvaisiksi kuvatut naishahmot eivät sovi perinteiseen muottiin. He ovat monesti epätäydellisiä, groteskeja ja juuri siksi niin syvästi inhimillisiä.

”Riippuvuus itsessään on inhimillistä. Ymmärrän tosi hyvin, miksi jotkut esimerkiksi tässä ammatissa tai maailmantilanteessa ajautuvat riippuvaisiksi jostakin.”

 

Esityksen aihe on kytenyt Delta Venuksen yksityisissä viestiketjuissa jo useamman vuoden ajan. Materiaalia on ammennettu populaarikulttuurin lisäksi työryhmäläisten omista kokemuksista sekä asiantuntijoita haastattelemalla ja alan tutkimukseen perehtymällä.

Mellerin mukaan työryhmän isoimpia havaintoja on ollut tajuta, miten vaikeaa ihmisen on sietää elämässään tylsyyttä ja tyhjäkäyntiä, ja miten se vaikuttaa riippuvuuksien taustalla.

Tutkijat sanovat, ettei riippuvuuden syitä saada välttämättä koskaan selville. Mellerin mukaan The Betty Show’kaan ei pyri mitenkään ratkaisemaan riippuvuutta. Sen sijaan se käsittelee aiheittaan irrotellen, liioitellusti ja paikoin jopa glorifioiden.

Esityksen tyylilajia ei Mellerin sanoin voi määritellä, koska niitä on monia. Häntä itseään kiinnostaa niin sanottu trash-estetiikka. Termi on peräisin kulttiohjaaja John Watersilta, joka on Mellerille tärkeä innoittaja.

”Tykkään siitä groteskista maailmasta, anarkismista, törkeydestä ja myös kauneudesta, mitä hänen jutuissaan on. Toisaalta trash merkitsee vähän eri asioita performanssitaiteessa kuin Watersin elokuvissa. Siihen liittyy silti jokin yliampuvuus ja poliittinen epäkorrektius.”

Melleri sanoo esimerkiksi pitävänsä huonosta näyttelemisestä eli siitä, kun näyttelijä näyttelee niin yli, että se on jo huonoa. Trash-estetiikassa tällainenkin huonous kääntyy silkaksi upeudeksi.

Delta Venus: The Betty Show. Ohjaus: Sara Melleri. Kantaesitys Vallilan Kansallisteatterissa 22.10.