”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, mennä paskalle” – Juha Hurmeen Lemminkäiset tekevät huijaribisnestä

Arvio: Kansallisteatterin lavalla näytellään pähkähullu tarina, jonka päätyttyä ei voi olla varma, mistä oli lopulta kyse.

Juha Hurme
Teksti
Essi Salonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Juha Hurmeen Lemminkäinen –näytelmän päätyttyä ei voi olla ollenkaan varma, mistä tarinassa oli lopulta kyse. Mutta monesta joka tapauksessa.

Kansallisteatterissa nähtävässä pähkähullussa komediassa Lemminkäisiäkin on kaksi: Lemminkäinen (Marja Salo) ja Fleming-Lemminkäinen (Tomi Alatalo). Heistä jälkimmäinen muistuttaa etäisesti Kalevalassa esiintyvää, naisille ja sodankäynnille persoa nuorta miestä.

Hurmeen kirjoittamassa ja ohjaamassa uutuusnäytelmässä hipsteriltä näyttävä Fleming-Lemminkäinen ja sisarensa seikkailevat viikinkiajalla ympäri Suomenniemeä ja vähän maailmallakin. He ovat mukana julman äitinsä miekkabisneksessä.

Sisarusten aseenkantajana ja jonkinlaisena isähahmona maailman melskeissä kulkee Tiera (Antti Pääkkönen.) Milloin poimitaan mustikoita pärekorit päässä, milloin loitsutaan Allaheista, Muhan Mateista ja Odinin veljeksistä, milloin kitataan kaljaa. Kaiken yllä leijuu usko bisneksen tekoon ja rahan mahtiin. Tyky-päivillä vallitsee eroottinen tunnelma.