Juhani Laitala yrittää ymmärtää näyttelemiensä hahmojen motiivit.

Markiisi de Sade on 40-vuotisen uran juhlarooli.
Taina Kivelä
Teatteri 3.10.2014 04:37

Kellarin käytävä on kapea ja hämärä. Punaista maalia on sudittu paksulti kaikkialle, lattiasta kattoon asti. Pöly tarttuu kurkkuun, ja penkki painaa selkää.

Epätosi ympäristö on kuin tehty näytelmään Markiisin unet, jonka teksti on nykypäivää epookin höystein ja teemat isoja ja ikuisia.

Raha, seksi, väkivalta. Ihmisen mielen pimeät käytävät ja pölyiset kellarit. Totuus, valhe ja vallankäyttö.

 

”Siinä on näyttelemistä, sanoo Juhani Laitala. Markiisi de Sade on hänen 40-vuotisen taitelijanuransa juhlarooli.

Ollaan aika kaukana Ensio Raikkaasta, Puhtaat valkeat lakanat -sarjan isänmaallisesta pukutehtailijasta, tai Uusi päivä-teinisaippuan Pentti Ruuskasesta, aurinkoenergiayrityksen taiteellisesta omistajasta. Näistä Laitala usein tunnetaan.

Kaukana ollaan myös Juhani Laitalasta: ”Markiisista on pitkä matka omiin ihanteisiini.”

Miksi siis juuri de Sade?

Näytelmän käsikirjoittanut ja ohjannut Pasi Lampela arvelee roolin houkutelleen monista syistä.

”Markiisi haastaa miettimään, mikä on inhimillistä. Rooli palkitsee, sillä siinä on kaikki elämästä: hyvä ja paha, rakkaus ja kuolema, seksi ja väkivalta.”

Lampelan mukaan de Saden rikos oli vilkas mielikuvitus, markiisin tekstit ja teot on sekoitettu keskenään.

”Todellisuudessa kyse oli lavastetuista sadomasokistisista leikeistä. Markiisin unissa saa näytellä ihmistä legendan takana, ei tarvitse tehdä perinteistä kuningasta tai hovinäytelmää.”

 

Laitalaa hymyilyttää. Hän olisi tehnyt mielellään myös kuningas Learin roolin, mutta sitä ei ollut tarjolla.

”Markiisi on hieno rooli näyttelijälle. Antoisa ja vaativa.”

Samaan tapaan kuin pedofiili Ray David Harrowerin näytelmässä Blackbird.

”Näyttelijän pitää olla roolihenkilön puolella, ymmärtää tämän ajatuksia ja motiiveja, vaikka ei niitä hyväksyisikään.”

Kokemus voi Laitalan mielestä olla puhdistava – tuollaisiakin ihmisiä on, synkkiä ja pahoja.

”Itse haluan uskoa hyvään maailmassa ja ihmisissä, muuten en jaksa elää.”

Laitalalle uran tärkein rooli on Ensio Raikas, joka toi hänet koko kansan tietoisuuteen.

Raikkaan hahmossa on yhtymäkohtia Laitalan omaan elämään. Molemmilla on pitkä parisuhde ja kolme lasta. Mutta erojakin on.

”Ensio Raikas on isänmaallinen, ihanteellinen ja arvoiltaan konservatiivinen, sodan käynyt mies.”

 

Lapsena Laitala pelasi jääkiekkoa, kunnes venähti kaksitoistavuotiaana miehen mittaan. Kroppa ei pysynyt kovassa kyydissä mukana.

”Olin kömpelö ja hidas, en oppinut luistelemaan.”

Laitalan isä, traktorikauppias ja putkimies, vei Laitalan Oulun työväennäyttämön lavalle. Valinta ei lätkäkaupungissa ollut ihan tavallinen.

”Isän Viipurista kotoisin oleva isä näytteli nuorena samassa harrastajateatterissa Edvin Laineen kanssa.”

Teatterikouluun Laitala pääsi ensimmäisellä yrittämällä ja aloitti opinnot 17-vuotiaana.

”Jaa että teatterikouluun. Mutta mitä ajattelit tehdä työksesi?” kysyi yksi Laitalan serkuista. Ihan oikea, elämänmittainen työ siitä kuitenkin tuli.

Kymmenen Kom-teatterin vuoden jälkeen Laitala meni Kansallisteatteriin, suureen laitokseen.

”Sain samalla varmaan luokkapetturinkin leiman, mutta vaihto kannatti. Kansallisteatterissa olen saanut näytellä, tehdä omaa ammattiani.”

 

Tärkeitä rooleja Laitalalle ovat olleet Demokratian itäsaksalainen vakooja Guillaume, joka kaatoi Willy Brandtin, ja Pirkko Saision Tunnottomuuden Seppo.

Kahjoista irlantilaisveljeksistä kertovassa näytelmässä Lännen syrjällä Laitala oppi rentouden.

”Ei tarvinnut suorittaa tai todistaa yhtään mitään.”

Tampereen komediateatterissa Onnellisen miehen Jaatisena Laitala nautti joka hetkestä. Hauskaa oli myös Jäniksen vuodessa, jossa Laitalan vastanäyttelijänä oli Elsa Saisio.

”Se teki hyvää raskaan Blackbirdin jälkeen. Ensin olimme pedofiili ja uhri, nyt Vatanen ja jänis.”

Vuonna 2010 Laitala jäi virkavapaalle. ”Akku meinasi loppua kokonaan, tai loppuikin. Halusin ottaa etäisyyttä teatterista.”

Kohta Laitalaa pyydettiin Ylen Uuteen päivään, johon hän lähti mielellään mukaan.

”En jaksa enää katsoa väkivaltaa, sotaa ja ahdistusta. Ajattelin, että voitaisiin tehdä kunnon sarja, jossa käsitellään arkipäivän asioita ja ongelmia.”

Laitalan pitkään uraan mahtuu monenlaista, vaikka monta hyvää roolia on vielä tekemättä.

Mikä tekee näytelmästä ja roolista hyvän?

”Käsikirjoitus ratkaisee. Huonoa tekstiä ei pelasta edes kokenut ja osaava ammattilainen.”

Markiisin unet Teatteri Jurkassa (Vironkatu 7, Helsinki) 17. tammikuuta 2015 asti.