Elämä yllättää tytöt kauhistuttavalla tavalla: Ilo ensimmäisestä palkasta vaihtuu sisällissodan kauhuihin

Arvio: Lauri Maijalan ohjaus nostaa hienosti pintaan tyttöjen ilon ja elämänriemun. Nuoruuden intomieli saa kolkon lopun.

Oona Airola (vas.) ja Helmi-Leena Nummela Veriruusuissa. © Marko Mäkinen / KOM-teatteri

Voi tyttöjä! Niin nuoria, niin viattomia ja valmistautumattomia kohtaamaan sodan.

Elämä yllättää kauhistuttavalla tavalla Valkeakosken paperitehtaan työläistytöt. Ilo työpaikasta ja ensimmäisestä palkkapussista vaihtuu sisällissodan kauhuihin.

Sigrid, 15, ehtii ostaa kangasta ensimmäisestä palkastaan ja ompeluttaa itselleen uuden puseron. Nyt hän liittyy työtoveriensa kanssa punaiseen aseelliseen naiskomppaniaan, ja hameet vaihtuvat housuihin. Helsinki on jo punaisten hallussa, tytöt opettelevat käyttämään asetta. He ovat riehakkaita, Lauri Maijalan ohjaus nostaa hienosti pintaan tyttöjen ilon ja elämänriemun, minkäänlaista ymmärrystä sodan vaaroista heillä ei ole. Kuolema ei edes käväise mielessä.

Tosipaikan edessä tytöt ovat hämmentyneitä, valkoiset tappavat surutta, voiko se olla totta. Viimeiset eloon jääneet teloitetaan Lahden Hennalassa.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu