Arvio: Sylvi – kun rakkaudesta tulee suurta kärsimystä

Sylvin halu rakastaa ja olla rakastettu ajaa hänet rikokseen Mikko Roihan nautittavan pelkistetyssä ohjaustyössä.

Matti Raita (vas.), Lina Ekblad ja Pia Andersson Klockriketeaternin Sylvi-näytelmän tiedotustilaisuudessa Helsingssä 20. elokuuta. © Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Jos strykniini tappaa rotan, miksi se ei tappaisi myös ihmistä. Tappaahan se, ja sen tietää myös Minna Canthin kirjoittaman näytelmän Sylvi päähenkilö. Sylvi tuskin tuntee syyllisyyttä puolisonsa murhaamisesta; hän ei ole Sylvi, vaan intohimoisesti rakastunut nainen, jonka järjen rakkaus on sumentanut.

Kun Sylvi meni naimisiin itseään huomattavasti vanhemman Axelin kanssa, hän ei tiennyt mitä rakkaus on. Liitto antoi lohtua vanhempansa äkillisesti menettäneelle nuorelle naiselle. Kun Sylvi tapaa Viktorin, tunteet ottavat vallan hänessä. Rakkaudesta tulee suurta kärsimystä.

Mikko Roihan, tuoreen taiteilijaprofessorin, ohjaus on roihamaisen tarkka ja pelkistetty. Isojen tunteiden takana oleva todellisuus piirtyy näkyviksi pienillä eleillä. Selittäviä sanoja ei tarvita.

Näyttelijät tulevat Kokkolan kaupunginteatterista, Åbo Svenska Teaterista, Wasa Teaterista, Savonlinnan teatterista ja Klockriketeaternista.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu