Arvio: Seitsemän veljeksen äiti muistelee mennyttä elämäänsä. Vähäverisesti.

Riina Katajavuoren kirjaan pohjautuva näytelmä tuo naisnäkökulmaa Kiven klassikkoon.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi sivuuttaa naiset pahemman kerran Seitsemässä veljeksessä. Riina Katajavuori, 46, korjaa puutteen klassikkoromaanin hauskassa päivitysteoksessaan Wenla Männistö (Tammi, 2014). Siinä naiset ovat yhtä eläväisiä kuin Kiven miehet. He nauttivat elämästä ja tekevät virheitä. Tunnonvaivoja tuntematta.

Kansallisteatterin Willensaunan näyttämölle teoksen dramatisoineet Taina West ja Mika Myllyaho päästävät ääneen yhden Katajavuoren kirjan naisista, Alli Jukolan, veljesten äidin.

Alli Jukola on jo kuollut, hän arvioi ratkaisujaan ja katselee poikiensa edesottamuksia pilvenreunalta.

Äitiys ei ollut Allille missio. Yksinhuoltajaäidillä on lapsia kolmelta eri mieheltä, ”niitä vain syntyi”. Seitsemästä pojasta kaksi on Allin kolmannen miehen Benin edellisestä avioliitosta. Alli otti Lowrin ja Timin omikseen, kun poikien brittiäiti menehtyi huumeiden yliannostukseen. Eppu on Allin ja Benin, didgeridoon soittajan, yhteinen poika.

Simppa taas syntyi yhden yön suhteesta afrikkalaiseen Tumeloon.