Arvio: Kaksi samanaikaista tulkintaa Vanja-enosta – poikkeuksellisen kiinnostavaa

Kansallisteatterin Vanja-eno on synkkä aikalaiskuvaus, Kaupunginteatterissa nauretaan.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mikä syyskattaus teatterissa kävijöille! Kun on nähnyt Kansallisteatterin suurella näyttämöllä menevän Vanja-enon, on pakko nähdä Helsingin Kaupunginteatterin Vanja-eno teatterin pienellä näyttämöllä. Ja toisin päin.

Anton Tšehovin näytelmän kahden tulkinnan samanaikaisuus tekee esityksistä poikkeuksellisen kiinnostavia. Esityksiä vertailee tahtoen ja tahtomattaan, ja miksi ei vertailisi, vaikka se sopimatonta olisikin. Kansallisteatterin ja Kaupunginteatterin välinen teatterikisa on siirtynyt nyt katsojan päähän.

Sattumaa, kuulemma. Teattereista kerrotaan, ettei päällekkäisyys ollut suunniteltua.

 

Päivää aikaisemmin ensi-iltaan ehtinyt Paavo Westerbergin ohjaama Vanja-eno Kansallisessa on vangitsevan upea. Kaikki suuren näyttämön ongelmat on pyyhkäisty pois, näyttelijät tulevat niin liki, että sattuu. Päänelikko, Kristo Salminen (Vanja-eno),