Renessanssin kosketus

Ruusuruoskasta ei monitaiteellisia visionäärejä puutu.

teatteri
Teksti
Minna Kontkanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Nyt on monitaiteellista. Lähdemateriaali on kuvataiteilija, runoilija Alpo Jaakolan (1929–1997) sarjakuvateos Ruusuruoska vuodelta 1967 (uusintapainos Ntamo, 2019). Mustavalkoinen, lähes sanaton sarjakuva kukkii Jaakolalle ominaista suurisilmäistä bysanttitunnelmaa.

Ohjaaja Esa Kirkkopelto pyysi vaihtoehtokulttuurin konkaria, Circle-yhtyeen Mika Rättöä sovittamaan sarjakuvasta näytelmätekstin.

Kirkkopelto ja työryhmä muokkasivat tekstejä vapaasti Rätön luvalla. Syyskuun lopulla he toivat näyttämölle vajaan kahden tunnin sikermän katkelmia, jotka sijoittuvat määrittelemättömään esibarokkiseen aikaan.

Helsingin Teatteri Takomossa kantaesitettyä Ruusuruoskaa esitetään Tampereen Työväen Teatterissa 6. helmikuuta 2020 alkaen.

 

Näyttämö on koristeltu Jaakolan piirrosjäljellä. Viisi Takomon ja TTT:n näyttelijää täyttää näyttämön osittain humoristisilla, osin vakavammilla tuokiokuvilla. Niitä säestää renessanssiluutulla ja -kappaleilla vanhan musiikin monitaituri Eero Palviainen.

Ingmar Bergmanin Seitsemänteen sinettiin ja Miljoona ruusua -iskelmään viittaavan näytelmän juoni on irtonainen. Siitä seurasi näkemässäni näytännössä se, ettei alussa viritetty jännite jatkunut loppukolmannekseen asti.

Logiikkaa ei juuri kannata etsiä. Muutamissa katkelmissa näyttelijät esittävät ihmisten sijaan kasveja:

Olen ruusutarha. Huojun, havisen ja tuoksun. Päivät sujuvat yksinkertaisesti, ilman koukeroita.”

 

Alpo Jaakolan mystinen kuvataide puhkeaa näyttämöllä ääneen ja liikkeeseen. Se on sanan ja kuvan rajoja kaatava maineteko.

 

Esa Kirkkopelto: Ruusuruoska. Teatteri Takomossa 30.11. asti.