Aika on käymässä vähiin: Tiheätunnelmainen esitys kielletystä rakkaudesta ja kuolemasta

Arvio: Jukka Puotila istuu kirjailijan rooliin hienosti ja tekee traagisen roolin pienieleisesti.
Teatteri 7.4.2017 16:37

Jukka Puotila (vas.) ja Jukka-Pekka Palo Kuolema Venetsiassa -esityksessä Kansallisteatterissa. © Tuomo Manninen / Kansallisteatteri

Näyttämön korkeuksista valuu hiekkaa ohuena soirona kuin jättimäisessä tiimalasissa. Kansallisteatterin pienen näyttämön täyttää kaksi näyttelijää Jukka Puotila ja Jukka-Pekka Palo sekä nuori sellisti Artturi Aalto.

Yksinkertaisen tyylikäs lavastus (Tarja Simonen) tuo mieleen venetsialaisen palatsin: pylväitä, huputettu kattokruunu ja musta allas täynnä vettä.

Thomas Mannin novelliklassikon Kuolema Venetsiassa (1912) on dramatisoinnut Michael Baran, joka on myös ohjannut näytelmän. Kyse on Suomen kantaesityksestä.

Yksinäytöksisen näytelmän alusta lähtien on selvää, että aika on käymässä vähiin. Sävyt ovat haikean surumieliset, tunnelma pysähtynyt.

Ikääntynyt kirjailija Gustav von Aschenbach (Jukka Puotila) lähtee etsimään inspiraatiota tarunhohtoisesta Venetsiasta. Kaupungin kuolemaa kuiskivilla kujilla ja kuumilla rannoilla kirjailija kohtaa jumalaisen kauniin puolalaispojan, kielletyn rakkauden.

Thomas Mannin päiväkirjoista on käynyt selväksi, että kirjailija kävi itsekin sisäistä kamppailua oman homoseksuaalisuutensa kanssa ja oli lumoutunut Venetsiassa vuonna 1911 erään nuoren pojan kauneudesta.

Kielletyn rakkauden kohdetta ei näytetä.

Konkarinäyttelijät kertovat taiteilijuutensa ja tunteidensa kanssa kamppailevan kirjailijan tarinaa yhdessä. Jukka-Pekka Palo toimii kertojan äänenä ja Jukka Puotila Aschenbachia näytellen, mikä toimii saumattomasti.

Varsinkin näytelmän alkupuolella toteutus nojaa pitkälti Thomas Mannin hienoon tekstiin. Monologit ovat pitkiä, mikä vaatii paljon paitsi näyttelijöiltä myös katsojilta. Vanhenevan kirjailijan tuska ja itseinho fyysistyvät loppua kohden toiminnaksi, mikä tekee esitykselle hyvää. Tunnelma tihenee.

Jukka Puotila juhlii roolilla 35-vuotista taiteilijanuraansa. Hän istuu kirjailijan rooliin hienosti ja tekee traagisen roolin pienieleisesti.

Vanheneva kirjailija kutsuu itseään katselijaksi. Hän katselee etäältä nuoruutta ja kauneutta, joka hänellä itsellään on jo takana.

Kielletyn rakkauden kohdetta ei nähdä roolissa, mutta hänen voi olla ajatella olevan läsnä sellistin hahmossa, joka tulkitsee niin Philip Glassia kuin György Ligetiakin.

 

Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa. Kansallisteatterin pieni näyttämö (Bergbominkuja 2, Helsinki).