Sotaooppera valottaa Tornionjokilaakson vaiettua historiaa

Kulttuuri 4.7.2009 08:00

Ruotsalaisessa historiankirjoituksessa Suomen sota ja Tornionjokilaakson jako on vaiettu asia. Nyt Haaparannalla esitettävä Sotaooppera on toteutettu suomalais-ruotsalaisin voimin.

Sotaooppera
Näyttelijät tulevat sekä Suomesta että Ruotsista. Kuva Kjell Kangas / Tornedalen Media

Pohjoisen kansanooppera on tornionjokilaaksolaisen kirjailijan Bengt Pohjasen ja säveltäjä Kaj Chydeniuksen yhteisteos.

Tapahtumat ajoittuvat Suomen sotaan 1808-1809, jolloin koko tuolloinen Pohjois-Ruotsi (nykyinen Pohjois-Ruotsi ja Pohjois-Suomi) oli hirvittävä taistelutanner. Alueelta on löydetty myös joukkohautoja.

Venäjä uhkasi, mutta ruotsalaiset kenraalit olivat paenneet pohjoisen syrjäseuduilta ja jättäneet käskyvallan alempiarvoisille upseereilleen. Tornion komppania kutsuttiin sotaan ja se lähti. Olot olivat surkeat: aseita, lääkkeitä ja ruokaa oli kehnosti, mutta viinaa – sitä kyllä löytyi.

Lopulta komppania palasi kotikonnuille Tornioon kulkutautien, pakkasen ja nälän pieksämänä. Ooppera tuo esiin erityisesti tavallisten ihmisten, naisten ja lasten näkökulman.

”Tuolloin eläneillä ihmisillä oli ajatus tulevaisuudesta. Että ollaan menossa kohti parempia aikoja”, Sotaoopperan ohjaaja Ulf Fembro pohtii.

Luovuus ja rakkaus, siinä ihmisten aseet niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

”Nämä ihmiset kävivät läpi kaikki kauheudet ja silti ajattelivat myönteisesti tulevaisuudesta. Näinä aikoina se voi inspiroida meitäkin uskomaan tulevaisuuteen.”

Kuinka tällaiset teemat ja näkökulmat välittyvät sävellyksissä?

”Musiikin avulla teksti tulee lähemmäs kuulijaa, ja hän toivottavasti ymmärtää sen vielä paremmin”, Chydenius sanoo.

Chydenius sävelsi myös Pohjasen Tornionjokilaakso-trilogian ensimmäisen ja toisen osan, eli vuosina 2006 ja 2008 esitetyt Joppausoopperan ja Laestadius-oopperan. Ne olivat suuria yleisömenestyksiä.

”Jos teksti on kiva, innostun valtavasti. Bengtin tekstit ovat hyvin tunnevaltaisia ja taidokkaasti kirjoitettuja. Niissä on inspiraatiota kerrakseen.”

Sodan seurauksena Ruotsi menetti itäisen puoliskonsa (nykyisen Suomen) Venäjälle ja ”tsaarin punainen viiva” piirrettiin kartalle. Uusi raja halkoi kulttuurisesti yhtenäisen suomenkielisen alueen kahtia.

Suomessa Venäjän vallan alle pääseminen johti reilun sadan vuoden päästä itsenäisyyteen.

Ruotsalaistaminen alkoi

Ruotsin Tornionjokilaaksossa alkoi myöhemmin 1800-luvulla murskaava ruotsalaistamispolitiikka, jolla alueen suomenkielisistä yritettiin tehdä ruotsalaisia. Osittain siinä onnistuttiinkin, koska suomen puhuminen koulussa kiellettiin. Vuonna 1999 tornionjokilaaksolaiset saivat virallisen kansallisen vähemmistöaseman. Nyt kulttuuria ja kieltä elvytetään.

Ruotsalaisessa historiankirjoituksessa Suomen sota ja Tornionjokilaakson jako on vaiettu asia. Maa menetti puolet pinta-alastaan, sitä ei ole haluttu hehkuttaa.

”Aikaisemmin minulla ei ollut käsitystä siitä, miksi Pohjois-Ruotsi on aina ollut suomenkielistä aluetta. Se on ollut valkoinen läikkä tiedon kartalla suurelle osalle ruotsalaisia. Näitä asioita emme koulussa oppineet”, Etelä-Ruotsin Smoolannista kotoisin oleva ohjaaja Ulf Fembro miettii.

Eikä tieto laakson jaosta ole kovin hyvässä tiedossa Suomessakaan, varsinkaan Etelä-Suomessa. Vähemmistöaktivisti Bengt Pohjasen toive onkin, että Ruotsin suomenkielisistä tornionjokilaaksolaisista tehdään nyt näkyviä kirjoittamalla Tornionjokilaakson historia historiankirjoihin. Näin ymmärrettäisiin kuinka Ruotsista tuli Ruotsi ja Suomesta Suomi. Ja että kaksikielisyys ja monikulttuurisuus ovat perin luonnollisia asioita.

Mutta rajat – ne ovat ihmisten keksintöä.

Sotaooppera 12.7. asti Haaparannalla

Teksti Maria-Kaisa Jurva