Saunassa syntynyt Parta: ”Sauna on vähän semmoinen palvelus – ei kirkko, mutta pyhä toimitus”

Saksalaisen Alexander Lembken näyttely pysäyttää suomalaiset pohtimaan suhdettaan saunomiseen.
Kulttuuri 13.10.2017 15:32

Valokuvaaja Alexander Lembke ja Saunassa syntyneet -näyttely. © Petri Pöntinen

Ikivanhassa puuvillatehtaassa ajantaju hämärtyy.

Aivan kuin astuisi savusaunaan vain öljytuikun palaessa ikkunassa. Annetaan Parran, yhden päähenkilöistä, kertoa.

”Sitten kun mennään saunaan, kiire jätetään ehdottomasti oven ulkopuolelle.”

Otetaan neuvosta vaarin, istutaan alas. Videolla Parta kertoo saunomisestaan. Kaikki alkaa lämmityksestä, klapien noudosta ja valkean teosta tulipesään.

”Se on laskeutumista siihen hengen ja kehon puhdistautumiseen ja lepoon.”

Parran kotisauna on Pispalassa, moreeniharjun suojassa Tampereella. Tuuheapartainen mies on kuunnellut koko ikänsä kiukaan puhetta.

”Mulle sauna on vähän semmoinen palvelus.”

”Tai kiitoksen paikka.”

”Ei kirkko, mutta periaatteessa se on mulle pyhä toimitus.”

Parta on syntynyt saunassa.

Parta.

Parta.  © Alexander Lembke

Vasara heiluu professorin kädessä. Lattialla lojuu puutavaraa, pöydällä valoja ja kiinnikkeitä.

Alexander Lembke hymyilee.

”Panin olutpullot piiloon.”

Saksalainen valokuvaaja, mediataitelija pystyttää kolmatta näyttelyään suomalaisesta saunasta.

Rauhasta ei ole tietoakaan. Vuorokauden kaikki tunnit ovat käytössä.

”Lähdin kahdelta viime yönä”, hän kertoo.

”Sen jälkeen leikkasin videota neljään asti aamulla.”

Finlaysonin tehdaskiinteistössä roikkuu suuria, mustavalkoista valokuvia: 12 saunassa syntynyttä ja kaksi saunassa synnyttänyttä.

Vedosten taustat ovat hiilenmustia, kuin noen peittämiä seiniä.

”Kuvissa on vain vähän valoa”, Lembke sanoo.

”Yhtä lukuun ottamatta kuvat on otettu saunassa, useimmat savusaunassa.”

Aiemmin hän on dokumentoinut yleisiä saunoja. Nyt valokuvista on häivytetty miljöö. Ei lauteita eikä löylynheittoa, ei pyyhkeitä eikä paljasta pintaa.

On vain intensiivisiä potretteja, muotokuvia.

Kasvotutkielmia, joissa saunassa syntyneet tuijottavat suoraan kohti.

”He kaikki rakastavat saunaa.”

Sauna rakennettiin vuonna 1814.

Kamera zoomaa verkkaisesti suomalaisessa sekametsässä. Minuutit matelevat. Vähitellen puiden lomasta pilkottaa harmaata. Hirsiä.

Saunapfad, saunapolku, johtaa ajan patinoimalle savusaunalle. Heinikosta erottaa ruohonleikkurin jäljet.

”Harmi että omistaja ehti ajaa ruohikon.”

Lembke sanoo, että harvassa ovat polut, jotka kuljettavat saunalle, keskelle metsää. Vielä harvemmassa ne saunat, jotka ovat säilyneet palamatta 200 vuotta.

”Tuo sauna rakennettiin vuonna 1814.”

”Sitä lämmitetään yhä. Löylyt ovat erinomaiset.”

Vielä satojatuhansia saunassa syntyneitä suomalaista on elossa. Yksi heistä on Kyllikki.

Hän on vanhempi kuin Suomi, 102 vuotta.

Oli kiire maailmaan, järven rannalla. Kätilö ei ehtinyt saunalle, silloiselle synnytysosastolle.

Videolla Kyllikki kertoo joulusaunasta.

Hän kulki isän harteilla matkan lauteille. Taivasalla oli kylmää ja pimeää.

Työuran jälkeen Kyllikki ryhtyi yleisen saunan kassaksi. Miehet tapasivat ottaa viinaa evääksi. Kassalla piti pitää kovaa kuria, jotta pullot eivät päässeet saunaan asti.

”Että ei häirinnyt kenenkään saunarauhaa.”

Savusauna lämpeää.

Savusauna lämpeää.  © Alexander Lembke

 

Nainen nojaa jättiläismäiseen tammeen. Tuon puun juurella supistukset alkoivat.

Ammeeseen oli laskettu lämmintä vettä.

Hän riisuutui ja istuutui. Vieressä rätisi tuli. Saunan avonaisesta ovesta kantautuivat hämärän kesäyön äänet.

Supistukset voimistuivat. Synnytys oli ohitse kahdessa tunnissa.

Videolla Inkeri muistelee ikimuistoista hetkeä. Äitinä hän haki turvaa pimeästä saunasta, sen ”kohtumaisesta tilasta”.

”Sain kokea yhteyden luontoon, Äiti Maahan.”

”Niihin juuriin, jotka menevät syvälle mustaan multaan.”

Lembken näyttelyssä saunassa syntyneet palauttavat mieleen lähes kadonneen maailman. Kuvien ja videoiden äärellä pysähtyy pohtimaan: milloin viimeksi olin tyystin yksin lauteilla, milloin viimeksi maltoin rauhoittua, kuunnella itseäni?

Löyly on usein arkinen pikahiki, sauna grillivastus pienessä kopissa.

Näyttelyn perimmäisessä huoneessa on karu, kulunut esine: ruumislauta. Ennen vanhaan ruumiit pestiin saunassa.

”Halusin kuvata elämän koko kaaren, syntymästä kuolemaan”, Lembke sanoo.

Nyt ei ole aika surra.

Reilun puolen vuoden uurastus päättyy näyttelyn avajaisiin. Jälkilöylyt luodaan illalla Rajaportilla, yhdessä hänen lempisaunoistaan.

”Aion juoda pari olutta.”

 

Alexander Lembken Saunassa syntyneet -näyttely Vooninkisalissa Tampereen Finlaysonin alueella 14.10.–24.11.2017. Avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 12–18.