Sarianna kirjoitti yhdeksän ylistävää

Kulttuuri 30.5.2008 16:13

Suomi sai toisen yhdeksän laudaturin ylioppilaansa. Hän on Sarianna Mankki SYK:sta.sarianna mankki

Teksti Susan Heikkinen
Kuva Petri Kaipiainen

Mitä on sivistys, yhdeksän laudaturin ylioppilas Sarianna Mankki?

”Sivistys on ainakin sitä, että kykenee keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista. Siihen ei pysty, jos ei tunne historiaa eikä asiayhteyksiä. Pikkutarkkuus ei ole sivistyksessä tärkeää, vaan se, että ymmärtää asioiden mittasuhteet.”

Siis vaikka nyt lukiotodistuksessa Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta lukee keskiarvona kymppi, ”se ei kerro, muistanko niistä asioista mitään enää”.

Hänet kyllä muistetaan, sillä yhdeksän laudaturia on ennätys, johon aiemmin on yltänyt vain keminmaalainen Pauliina Vanhatalo vuonna 1999. Enemmänkin älliä ovat jotkut ahkeroineet, mutta useammassa kuin kolmessa osassa kerättyjä tutkintoja ei virallisesti tilastoida.

Mankin laudatur-aineet olivat ranska, ruotsi, englanti, saksa, espanja, lyhyt matematiikka, yhteiskuntaoppi, äidinkieli ja maantieto.

”Historian olisin halunnut kirjoittaa myös, mutta sen kurssit eivät mahtuneet enää.”

Hyödyllinen kielitaito

SYK:ssa lahjakaskaan ei pääse turhautumaan, kiittää Mankki, joka on käynyt yhteiskoulua kolmannesta luokasta asti.

”Siellä opettajat ohjaavat kilpailuihin ja kerhoihin. Niissä saa energiansa purettua.”

Mutta lahjakkuuskaan ei välttämättä helpota kesätöiden saantia.

”En pääse varastotöihin”, Mankki sanoo ja kohottaa sirot huilistin käsivartensa itseironiseen ”näethän itsekin” -eleeseen. ”Enkä ehkä kauppaankaan, koska sielläkin pitää nostella tavaroita.”

Viime kesän 30 hakemukseen tuli kaksi vastausta, ja vaikka Mankista olisi ollut kunniakkaampaa saada töitä omin päin, työpaikka löytyi lopulta oman isän tuttavapiiristä.

Mankki oli Kynnys ry:n toiminnanjohtajan Kalle Könkkölän sihteerinä ja pääsi hyödyntämään kielitaitoaan Maailmanpankin vammaisprojektissa.

Idealisti, tietenkin

On sattumaa, että Mankin hyllyyn ilmestyi jo kaksi vuotta sitten kirja, jota hän parhaillaan pänttää. Tuolloin hänen isänsä sai idean ostaa saman kirjan lahjaksi sekä itselleen, tyttärelleen että omalle isälleen. Niin kolme sukupolvea voisi keskustella kirjasta keskenään.

Kirja oli maailmanhistorian yleiskatsaus Verkottunut ihmiskunta, joka on nyt pääsykoekirjana Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan, maailmanpolitiikan tutkimuksen linjalle.

”En mene hasardilla”, Mankki sanoo. ”Tilastojen mukaan maailmanpolitiikasta on työllistytty hyvin. Valtion virkoihin ja kansainvälisten järjestöjen virkamiehiksi, monenlaisiin paikkoihin.”

Mutta kuten yleensä: ”On auki, mikä minusta tulee yliopistokoulutuksen jälkeen.”

No millainen hänestä tulee?

”Sellainen ihminen, joka hyödyttää etupäässä muita kuin itseään. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka eivät pysty hyödyttämään edes itseään.”

Hän on kasvissyöjä, koska ”liha ei ole tarpeellista ja sen tuotanto kuluttaa liikaa luonnonvaroja”.

Hän otti puoli vuotta sitten ystävänsä kanssa yhteiseksi kummilapseksi viisivuotiaan ugandalaispojan, ”mutta ’yhteinen’ kuulostaa ikävältä, ihan kuin puhuttaisiin tavarasta tai lemmikkieläimestä.”

Hän ei pidä kiirettä ajokortin hankkimisessa, koska kannattaa vähän kuluttavaa elämäntapaa, ja koska ”sillä olisi arvattavia seurauksia, joutuisin kännikuskiksi!”

Idealisti?

”Se on nuoruuden ominaisuus”, hän sanoo paino jokaisella sanalla.

SK 22/2008(ilm. 30.5.2008)