Rosa Liksom maalaa jämptisti mutta rennoin rantein

rosa liksomKuraattori Otso Kantokorpi erittelee Rosa Liksomin taidetta Galleria Ortonissa. Sekä Liksomin kirjoissa että kuvataiteessa on samankaltaisia rakenteita ja sisältöjä. Aiheet elettyjä, arkisesta elämästä nousseita, sama rytminen käsittely toistuu, ilman kaanoneita ja hierarkioita.

Taiteen pitää syntyä pakottomasti, virrata ilman jatkuvaa älyllistä kelaamista, sanoo tekijä itse. Häneltä se on onnistunut jo kolmekymmentä vuotta. Ohje on selkeä: säännöllistä työtä, aamulla tekstiä, iltapäivällä kuvia. Kun jatkuvasti tekee, ei synny kammoa, ei angstia eikä ahdistusta.

Jämähtämistä torjuu, kun vaihtaa muotoa ja välinettä. Kirjoittamisessa lyhyistä teksteistä romaaniin, romaanista näytelmään. Kuvan tekemisessä valokuvasta maalaukseen, videoon, installaatioon.

Ite-taiteilija

Rosa Liksom on pitänyt kymmeniä taidenäyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla, ja teoksia on hankittu keskeisiin kotimaisiin museoihin.

Liksom sanoo olevansa ite-taiteilija ja ite-kirjailija. Hän ei ole koskaan opiskellut kumpaakaan alaa. Sen sijaan hän on opiskellut muun muassa kulttuuriantropologiaa, jonka metodeja on osallistuva havainnointi. Mikä voisi olla taiteilijalle otollisempaa?

”Opin hyviä asioita, havainnoimaan ihmistä, ympäristöä, arkkitehtuuria, luontoa. Luin myös sosiaaliantropologiaa ja uskontotiedettä. Nykyisin opiskelija-raukat joutuvat pitäytymään vain muutamassa aineessa. Yleissivistyksen kannalta kauheaa taaksepäin menoa.”

Äkkiä Rosa Liksom muistaa sentään saaneensa kerran taideopetusta Teemu Mäeltä, jonka työhuone on samassa talossa. ”Teemu sanoi, että nää sun tyypit olisi parempia, jos ne tekisi jotain, eikä vaan seisois. Huomasin, että se oli totta.”

”Kuvataiteessa minulla on lähtökohtana leikki, en tee sitä turhan vakavasti, vaan suurella nautinnolla.”

Silti menet kurinalaisesti työhuoneelle?

”Koska haluan leikkiä joka päivä”, taiteilija huudahtaa. ”Idolini on Rafael Wardi, jonka näen aina tulevan säntillisesti töihin.”

Järkevin päätös

Rosa Liksom on ihastunut Galleria Ortoniin. Sehän on itse asiassa sairaala Ortonin kahvilatila. ”Loistavaa, ettei ihmisten tarvitse mennä erikseen galleriaan.”

Guggenheimin Liksom kuittaa lyhyesti. ”Hevonpaskaa.”

Näyttelyssä on teoksia eri ajoita. Osa niistä on syntynyt samoihin aikoihin kuin teos Hytti No 6, mutta sen enempää yhteyttä niillä ei ole. ”Venäjää olen kuvannut aina.”

Rosa Liksom on tunnettu siitä, että hän kieltäytyi julkisuudesta ja piti todellisen persoonansa piilossa näihin aikoihin asti. Kannattiko?

”Ehdottomasti. Se oli järkevin päätös, minkä olen tehnyt. Narsismi kehittyy helposti, alkaa luulla itsestään liikoja. Silloin työt kärsii.”

Rosa Liksom vakuuttaa, että vaara vaanii jokaista julkisuuden henkilöä. Häntä itseäänkin nyt, kun tuli Finlandia-palkinto ja kauppaan kuuluva astuminen parrasvaloihin. ”Täytyy edelleenkin varoa, ettei kusi nouse päähän.”

Rosa Liksomin näyttely 3. helmikuuta saakka Galleria Ortonissa (Tenholantie 10, Helsinki).

Kuva Petri Kaipiainen.