Reijo Vahtokari: Saarelaisten salaisuus

Kulttuuri 11.10.2007 09:14

Lue näyte Reijo Vahtokarin nuortenromaanista Saarelaisten salaisuus.

5

Jussilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin toimia niin kuin Sherlock Holmes toimisi. Oli marssittava suoraan mahdollisen pääkonnan pesään, tässä tapauksessa Vaahtopään antiikkiliikkeeseen. Jos Vaahtopää oli uhkailija, Jussi voisi ehkä puhua hänen kanssaan kaikessa rauhassa ja selvittää asian. Ja unohtaa vierailun Puosunkujalle.

Jussi tunki kaikki vintiltä löytämänsä lehtileikkeet muovikassiin. Ehkä ne tekisivät Vaahtopäähän vaikutuksen. Tuskin isä huomaisi, että jokunen vanha leike puuttui. Iisak Nordlundin kirjaa Jussi ei ottanut mukaan vaan piilotti sen sellokoteloon. Kirja oli annettu Jussin vaarin isälle, joten se kuului nyt hänelle. Kirjeet ja muun Vaahtopäätä kiinnostavan ”henkilökohtaisen aineiston” Jussi työnsi pahvilaatikossa makuuhuoneen vaatekomeroon.

Kipparinkadulta löytyi helposti Vaahtopään liike. Sen likaisten ikkunoiden läpi Jussi näki kauppiaan itsensä nostelevan tavaroita hyllyille.

Ovitiuku helähteli, kun Jussi astui sisään.

Hymy levisi Vaahtopään naamalle. Jussi nosti muovikassin tiskille.

”Tässä näitä leikkeitä olisi.”

Vaahtopää kaatoi kassin sisällön tiskille. Sanaakaan sanomatta hän kävi tottuneesti leikkeet läpi. Jotkin olivat hänelle ilmi selvästi tuttuja, joitakin hän lueskeli hiukan pitempään. Hän näytti pettyneeltä.

”Tässäkö kaikki? Löytyikö kirjoja? Entäs se henkilökohtaisempi? Kirjeet, valokuvat?”

”Ei löytynyt. Musta tuntuu, että isä vei kaikki kirjat pois jo silloin, kun vaari kuoli”, Jussi vastasi. ”Ja isä haluaa käydä kaikki kirjeet ensin itse läpi.”

”Kirjat ovatkin sitten jo minulla. Tännehän isäsi ne toi, kun vaarisi kuoli.” Vaahtopää huokaisi syvään.

Jussi oli sanomaisillaan jotain kirjekuoresta, kun Vaahtopää heilautti kättään: ”Katsele rauhassa. Jos vaikka löytyisi jotain kiinnostavaa. Kirjat ovat takahuoneessa.”

Vaahtopää ryhtyi taas työhön. Hän availi pahvilaatikoita ja nosteli niistä kuppeja ja lautasia hyllyille, jotka peittivät kaupan seinät lattiasta kattoon. Hän näytti unohtaneen Jussin kokonaan.

Vanhat tavarat eivät Jussia kiinnostaneet. Hän huomasi raollaan olevan oven, joka vei takahuoneeseen. Huone oli samankokoinen kuin varsinainen myymälä ja aivan yhtä täynnä hyllyjä. Mutta hyllyillä oli pelkästään kirjoja. Valtavasti kirjoja.

Kirjat oli järjestetty huolellisesti aiheittain: romaanit, sota, historia, lastenkirjat …. Vaahtopää oli järjestelmällisempi kuin miltä näytti.

Karisaaren historia -osastossa Jussi näki saman Iisak Nordlundin kirjoittaman kirjan Saarelaisten tarinoita, jonka hän oli löytänyt vintiltä. Hinta oli peräti sata euroa, joten kirja oli ilmeisesti harvinainen. Sen vieressä hän huomasi Karisaaren merkkimiehiä -kirjasen, josta hän riemukseen löysi vaarinsa isän Anton Karikon kuvan. Hänen nimensä vilahteli tekstissä siellä ja täällä. Kirjassa esiteltiin monia muitakin vanhoja saarelaisia. Kuusikymmentä euroa.
Jussi oli saanut äidiltä viisikymmentä euroa ”kaiken varalta” ja omaa rahaa hänellä oli saman verran. Jussi päätti ostaa kirjan senkin takia, että Vaahtopää ilahtuisi. Vaahtopään kanssa kannatti olla väleissä.

Tiskillä Jussi keräsi rohkeutensa: ”Kuinkahan arvokkaita ne sellaiset henkilökohtaisemmat paperit, kaikenlaiset kutsut ja muut mahtavat olla?”

Vaahtopää naputteli kassakonetta ja sanoi hajamielisesti: ”Se vähän vaihtelee. Niillä pitää olla historiallista merkitystä.”

”Onko esimerkiksi erikoisemmilla kirjekuorilla jotain erityistä arvoa?” Jussi kierteli ja kaarteli.
Vaahtopää alkoi kiinnostua. Hän kumartui tiskin yli.

Jussi tunsi hänen tupakantuoksuisen hengityksensä. ”Minkälaisista kuorista me nyt mahdamme puhua?”

”No niissä voi olla koristuksia, vaikka nauhoja. Esimerkiksi musta nauha ympärillä”, Jussi sai lopulta sanottua.

Ihan kuin Vaahtopää olisi säpsähtänyt. ”Minua kiinnostaa, mitä kuorten sisällä on. Niin kuin sanottu, historiallista arvoa pitää olla”, hän sanoi hitaasti kuin pikkulapselle ja katsoi Jussia pitkään.

Jussi nappasi kirjan kainaloonsa ja hipsi ovelle. Hän vilkaisi vielä ikkunan läpi liikkeeseen. Vaahtopää näytti jähmettyneen patsaaksi tiskin taakse.

Reijo Vahtokari: Saarelaisten salaisuus. Otava 2007.