Populaarin puolestapuhuja

Kulttuuri 9.2.2007 12:39

Mediatutkija Steven Johnsonin mielestä tietokonepelit ja tv-sarjat tekevät meistä entistä fiksumpia.

Kurttuotsaiset kirjallisuussedät ja -tädit ovat viime vuosikymmeninä puhuneet uuvuksiin asti populaarikulttuurin turmiollisesta vaikutuksesta nykynuorisoon, mutta amerikkalainen mediatutkija Steven Johnson rohkenee olla eri mieltä.

Johnsonin mielestä tämän hetken parhaat videopelit ja televisiosarjat ovat niin korkeatasoisia, että ne tekevät katsojistaan aiempaa viisaampia ja kyvykkäämpiä.

SimCityn ja Civilizationin kaltaiset tietokonepelit opettavat pelaajilleen paitsi historiaa ja yhteiskuntaoppia myös tietomassojen analysointia, ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa. Nykyajan monisyiset televisiosarjat kuten Lost, 24, Mullan alla ja Sopranos parantavat nekin Johnsonin mukaan katsojiensa kognitiivisia kykyjä.

Johnson ei suinkaan ehdota, että Shakespearet ja Dostojevskit voidaan unohtaa, kun nykyviihde on noussut niin korkealle tasolle.

”Se, mitä vanhempien ja opettajien pitäisi painottaa, on monipuolinen mediaruokavalio. Lasten pitäisi lukea hyviä kirjoja, pelata hyviä tietokonepelejä ja katsoa hyviä tv-sarjoja. Kun he oppivat kaikkien näiden välineiden kielet, heillä on asiat hyvin”, Johnson sanoo. Hän vieraili Suomessa tv-kanava Nelosen kymmenvuotisseminaarissa.

Kirja-ala kukoistaa

Johnson on hieman yllättävä hahmo puolustamaan tietokonepelejä ja televisiosarjoja, sillä hänen taustansa on perinteisessä kirjallisuudentutkimuksessa. Opiskeluaikanaan Columbian arvostetussa yliopistossa Johnson erikoistui 1800-luvun ranskalaiseen ja brittiläiseen romaanitaiteeseen – Dickensiin, Austeniin, Flaubertiin ja Balzaciin.

Johnson ei ole huolissaan kirjan asemasta eikä tulevaisuudesta. Uusista mediavälineistä ja kovasta kilpailusta huolimatta kirja on pystynyt säilyttämään asemansa kulttuurin perusyksikkönä. Kuvaavaa on, että sanomalehdet, internet ja televisio ovat täynnä artikkeleja, nettisivuja ja ohjelmia, joissa keskustellaan – kirjoista.

”Kirjalla menee hyvin. Niitä kustannetaan enemmän kuin koskaan, ja laatukin kestää vertailun aiempien vuosikymmenien kanssa”, Johnson sanoo.

Nettipornosta, tosi-tv:sta ja yhä räikeämmistä skandaalilehdistä huolimatta Johnson on optimisti median kehityksen suhteen. Erityisen iloinen hän on kirjoitetun sanan renessanssista internetblogien myötä. Mediavälineiden antia ei enää vain oteta passiivisesti vastaan, vaan internet on mahdollistanut omakohtaisen luovuuden.

”Parikymmentä vuotta sitten mediatutkijat puhuivat, että olemme siirtymässä kuvan aikakauteen ja että kirjoitettu sana on kuolemassa pois. He eivät olisi voineet olla enempää väärässä.”

Elokuva on jämähtänyt paikoilleen

Johnson on kiteyttänyt ajatuksensa kirjaansa Everything bad is good for you, joka viime vuonna ilmestyi suomeksi nimellä Kaikki huono on hyväksi. Bestselleriksi nousseen kirjansa ansiosta Johnsonista on tullut suosittu luennoitsija eri puolilla maailmaa.

Elokuva jää Johnsonin käsittelyssä yllättävän vähälle huomiolle. Syynä tähän on se, että Johnsonin mielestä elokuva on jäänyt muiden, ripeämmin kehittyvien välineiden jalkoihin.

”Elokuvan kesto rajoittaa sitä, kuinka kiinnostavia maailmoja elokuvat voivat katsojille tarjota. Elokuvat kestävät vain pari tuntia. Televisiosarjoissa menee pari ensimmäistä tuntia henkilöiden ja olosuhteiden esittelyyn, ja vasta sen jälkeen ne pääsevät vauhtiin.”

Taru sormusten herrasta -elokuvasarjan suursuosio todistaa Johnsonin mukaan sen puolesta, että nykyihmiset kaipaavat perinteistä elokuvaa laajempia kerronnallisia kokonaisuuksia.

”Elokuva on televisiosarjojen rinnalla lyhytjänteinen media. Ihmisiin ei ehdi tutustua ennen kuin elokuva jo loppuu”, Steven Johnson sanoo.

Tuomas Savonen (STT)

Hill Street Blues mullisti tv-kerronnan

Steven Johnsonin mukaan 1980-luvun hittisarja Hill Street Blues mullisti perinteisen televisiokerronnan. Maineikas poliisisarja toi televisiosarjoihin toisiinsa limittyvät kerrontalinjat, kun aiemmat televisiosarjat olivat rakentuneet vain yhden tai korkeintaan muutaman juonilinjan varaan.

Nykyiset televisiosarjat kuten Lost, 24 tai Sopranos ovat Johnsonin mukaan tehneet toisiinsa limittyneistä kerrontalinjoista oman taiteenlajinsa.

Hänen mukaansa tämän päivän televisiosarjoihin on ahdettu huima määrä informaatiota verrattuna parinkymmenen vuoden takaisiin sarjoihin.

Dallasissa kysyttiin vain kuka ampui JR:n, mutta Lostissa on samanaikaisesti kymmeniä samanlaisia mysteerejä”, Johnson vertaa.

Dallasin henkilöhahmojen muodostama verkosto oli nykysarjoihin verrattuna jopa huvittavan harva. Esimerkiksi 24-sarjan sosiaalinen verkosto muistuttaa Johnsonin mukaan monimutkaisuudessaan Jane Austenin romaaneja.

”Jos 24:ää esitettäisiin 1970-luvun lopun televisiokatsojille, he eivät pysyisi ollenkaan mukana”, Johnson arvioi.

Kuka?

Mediatutkija Steven Johnson

syntynyt vuonna 1968, opiskellut semiotiikkaa ja kirjallisuudentutkimusta Columbian ja Brownin yliopistoissa

julkaissut viisi kirjaa, aiheina muun muassa populaarikulttuuri, aivotutkimus ja viestintäteknologia

kirjoittanut muun muassa New York Timesiin, Wall Street Journaliin ja Guardianiin, avustaa myös Discover– ja Wired-lehtiä

asuu New Yorkissa, naimisissa, kolme poikaa

julkaisee omaa blogia osoitteessa www.stevenberlinjohnson.com

Wikipedian artikkeli