Poliisin tähtäimessä

Media 08.02.2019 06:00
Aurora Rämö

Juuri kun Yleisradion oikeustoimittaja Päivi Happonen oli päässyt eroon vyyhdistä, joka liittyi uutiseen Puolustusvoimista ja kaksoiskansalaisuudesta sekä entisen kollegan väitetyistä painostusyrityksistä, häntä kohtasi uusi vääryys.

Happonen oli kirjoittanut aiheellisen kommentin Oulun poliisin seksuaalirikosepäilyihin liittyvästä tiedottamisesta (Yle 18.1.2019). Sen mukaan poliisissakin oli mietitty, oliko jatkuva tiedottaminen mennyt liian pitkälle.

Oulun poliisi kysyi Happoselta Twitterissä, mihin tiedot perustuvat. Seurasi ”laaja ja henkilöön käyvä vihakampanja”, jonka poliisin tviitti oli Happosen mielestä aiheuttanut.

 

Happonen kertoi aukeaman kokoisessa Journalisti-lehden jutussa, että Oulun poliisi oli ”maalittanut yksittäistä toimittajaa”.

Sodankäynnissä maalittaminen on toimintaa, jossa ennalta määritetään kohteita hyökättäväksi, tuhottavaksi tai vallattaviksi. Sosiaalisessa mediassa sillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa kimppuun usuttamisesta normaaliin erimieliseen keskusteluun.

Maalittamista tapahtuu, mutta siitä syyttäminen on myös kätevä tapa saada kritiikki näyttämään kiusaamiselta ja kiertää vastuu sanomisistaan. Sillä tehdään normaaleista työasioista henkilökohtaisia tavalla, josta ei ole hyötyä kenellekään.

 

Kysymys siitä, mihin juttu perustuu, ei ole yksittäisen toimittajan maalittamista. Se on Yleisradion uutisoinnissa käyttämien lähteiden perään kyselemistä. Niin on aivan sallittua tehdä. Toimittajat ovat julkisessa ammatissa, ja työnantaja on vastuussa kirjoitusten totuudenmukaisuudesta.

Ylessä tajuttiin tämä itsekin. Juttuun lisättiin lause siitä, että teksti perustui ”luottamuksellisiin taustakeskusteluihin”. Se ei käynyt alkuperäisestä jutusta ilmi.

Viranomaisen olisi tietysti asiallisempaa hoitaa asia toimituksen kanssa eikä huudella Twitterissä. Mutta niin Oulun poliisi oli tehnytkin, soittanut toimittajalle, Journalistin jatkojutusta selvisi.

Happonen ei vain ollut viitsinyt selvittää asiaa poliisin kanssa loppuun saakka.

Kaikkea ei pidä kestää, toimittajat toistelevat mielellään toisilleen. Jotain sentään pitäisi. Esimerkiksi ihan tavallinen uutissisältöön liittyvä kysymys.

Aurora Rämö

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Sisältö