Paul Thomas Anderson voitti Berliinissä

Kulttuuri 16.2.2008 20:38

Paul Thomas Anderson voitti Berliinin elokuvajuhlien ohjaajapalkinnon. Lue ohjaajan haastattelu ja tunnelmat Berliinistä.
e

Paul Thomas Anderson juhli Hopeinen karhu -palkintoaan Berliinin elokuvajuhlilla lauantai-iltana 16. helmikuuta.

Teksti Minna Kontkanen, New York
Kuva Tobias Schwarz / AP / Lehtikuva

Yhdysvaltalainen Paul Thomas Anderson palkittiin parhaana ohjaajana Berliinin elokuvajuhilla. Voitto tuli elokuvasta There Will Be Blood, jonka pääosassa Daniel Day-Lewis esittää ahnetta ja päättäväistä öljynetsijää 1900-luvun alun Amerikassa.

Myös vuonna 2000 Magnolia-elokuvalla parhaan ohjaajan palkinnon voittanut Anderson kiitti puheessaan Day-Lewisia. ”Hän saa kenet tahansa ohjaajan näyttämään hyvältä”, Anderson lausui. Lue tämän jutun lopusta Andersonin haastattelu. Toimittaja Minna Kontkanen tapasi ohjaajan New Yorkissa.

Kahdeksan Oscar-ehdokkuutta kerännyt There Will Be Blood saa Suomen ensi-iltansa ensi viikolla. SK:ssa 7/2008 (ilm. 15.2.2008) on Day-Lewisin haastattelu, jonka on tehnyt toimittaja Kalle Kinnunen. Kinnunen kirjoittaa SK nettiin Kuvien takaa -blogia Berliinin elokuvajuhlilta. Tuoreet tunnelmat Berliinistä luet tästä.

Musta jää ei pärjännyt – Kultainen karhu Brasiliaan (STT-DPA-AFP, Berliini 16.2.2008). Lue juttu tästä.

Paul Thomas Anderson – ohjaaja öljyn ja veren lumoissa

Maailman neuroottisin kalifornialainen on löytynyt. Hänen nimensä on Paul Thomas Anderson, hän on 37-vuotias, hän pelkää toimittajia ja mutisee, änkyttää ja sekoilee sanoissaan.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana hän on saanut ensi-iltaan kolme kriitikkojen ylistämää, suunnilleen kolmetuntista draamaa, jotka hän itse käsikirjoitti ja ohjasi.

Edellisenä iltana hän näki, kuinka There Will Be Bloodia, näistä elokuvista uusinta, saapui katsomaan tuhatpäinen kutsuvierasjoukko New Yorkin kunnianarvoisaan Ziegfeld-teatteriin. Paikalla olivat muun muassa koomikko Jerry Seinfeld, Schindlerin listan päätähti Liam Neeson sekä luonnollisesti britinkuikelo Daniel Day-Lewis, joka tekee elokuvassa kaikkien aikojen paholaismaisimman roistoroolinsa.

Juuri nyt Andersonia katsoessa on vaikea uskoa, että hän olisi koskaan saanut aikaan mitään. Ei ainakaan Magnoliaa (1999) ja Boogie Nightsia (1998), Kalifornian Keravalle eli Los Angelesin viereiseen San Fernandon laaksoon sijoittuvia monen päähenkilön ristikkäiskohtaloiden kuvauksia showbisneksen suttuisilta sivukujilta.

Niissä visailuohjelmien, sisäinen sankari -luentojen ja pornoelokuvien kulissien takaa löytyy kirpeänkoomisia ihmiskohtaloita, rakkauden kaipuuta ja oikeaa ystävyyttä. Musiikki pauhaa melkein kuin toisen maailmansodan aikaan sijoittuvissa suomalaisleffoissa.

Magnolian kuuluisassa loppukohtauksessa taivaalta sataa sammakoita. Siinä ja Boogie Nightsissa uskalletaan tuntea pateettisiakin tunteita eikä elämältä piilouduta joutavan ironian taakse.

There Will Be Blood muistuttaa Andersonin aiempia suurteoksia sikäli, että se kestää kaksi ja puoli tuntia ja sijoittuu Kaliforniaan. Tunnetta riittää myös, tällä kertaa tunne tosin on viha. Vuosi on 1911 ja päähenkilöitä yksi, öljymies Daniel Plainview (Day-Lewis), joka levittää ympärilleen tuhoa ja urisee: ”Vihaan kaikkia ihmisiä.”

Keskity!

”Minun ei tarvitse enää tehdä Magnoliaa, tein sen jo”, Anderson selittää yhteen päähenkilöön keskittymistä.

”Tiesimme myös, että There Will Be Bloodin budjetista tulee rajallinen, ja sekin auttoi keskittymään”, hermokimppu naurahtaa ja kertoo keskittäneensä tarinaa ja kerrontaa jo toiseksi uusimmassa elokuvassaan Punch-Drunk Love – rakkauden värit (2002). Koomikko Adam Sandlerin tähdittämä puolitoistatuntinen lemmenkomedia floppasi elokuvateattereissa.

”Minulle sanotaan aina, että olen ’se kaveri, joka tekee ensemble-elokuvia’. Itse en ole koskaan ajatellut niin”, Anderson sanoo.

”Yhden päähenkilön elokuva on kylläkin vaikeampi kirjoittaa. Jos teet tarinaa jossa on monta juonta ja jäät jumiin, voit leikata toiseen kohtaukseen. Se on tosi helppoa, tiedättekö? Yritän aina kertoa tarinan taloudellisesti, mutta huomaan usein jälkikäteen, että ’ei tästäkään tainnut tulla kovin suoraviivaista’.”

There Will Be Blood perustuu löyhästi amerikkalaisen kirjallisen realistin Upton Sinclairin romaaniin Oil! vuodelta 1927. Anderson käsikirjoitti ensimmäistä kertaa ohjauksensa toisen kirjoittajan teoksen pohjalta. Tämä koskee myös nuoren ohjaajan oppilastöitä, koska niitä hänellä ei ole: tv-juontajaisän poika Anderson jätti New Yorkin yliopiston elokuvakoulun kesken yhden lukukauden jälkeen, ryhtyi tv-tuotantoassistentiksi ja julkaisi ensimmäisen lyhytelokuvansa Cigarettes & Coffee vain 22-vuotiaana vuonna 1992.

Lyhäri sai seuraavan vuoden Sundance-elokuvafestivaalilla runsaasti kiitoksia. Andersonin ensimmäinen pitkä elokuva Hard Eight tuli ensi-iltaan vuonna 1996 ja toi hänet yhteen myös Magnoliassa ja Boogie Nightsissa sittemmin näytelleiden Philip Seymour Hoffmanin ja John C. Reillyn kanssa.

Sitten Anderson kuuli, että näyttelijätitaani Daniel Day-Lewis oli pitänyt Punch-Drunk Lovesta ja rohkeni lähestyä tätä There Will Be Bloodin käsikirjoituksella. Lopputulos odottaa elokuvissa.

Lännenbuumi

There Will Be Blood liittyy Yhdysvaltojen länteen sijoittuvien elokuvien tämänhetkiseen buumiin kertoessaan onnenonkijoista ja lainsuojattomista Kalifornian tasangoilla. Samaa linjaa edustavat Suomen elokuvateattereissa jo pyörivät Jesse Jamesin salamurha ja Klo 15.10 lähtö Yumaan sekä There Will Be Bloodin kanssa samana päivänä ensi-iltaan tuleva Coen-veljesten Menetetty maa.

Anderson ei osaa sanoa, miksi lännenfilmejä pulppuaa taas markkinoille:

”En tiedä. Ehkä elokuvantekijät uskovat, että länsi on hyvä tausta tarinankerronnalle. Ennen tätä elokuvaa sanoin itse tuottajalle, että olisipa kiva tehdä elokuva ulkoilmassa.”

”Nyt sanotaan, että western on palannut, mutta ei se koskaan mennyt minnekään. Niitä tehdään koko ajan, tosin ei aina hyviä.”

Tutkijat ja kriitikot toisensa jälkeen ovat alleviivanneet, että lännentarinat kertovat hyvän ja pahan taistelusta ja suuren valtion syntytuskista myöhempiä (öljy)sotiaan käyvälle Amerikalle. Totta, mutta selitys unohtaa, että elokuva on paitsi käsikirjoitusta, myös kuvaa – ja lännenmaisemat nyt vain näyttävät upeilta laajakankaalla ja viidenkymmenen tuuman lcd-televisiossa.

Tai sitten moni ohjaaja katseli muutama vuosi sitten tv-sarja Deadwoodia ja tahtoi tehdä ikioman lännenräiskinnän.

Kerronnan lahja

PT Andersonin harteille on viritetty Amerikan uuden suuren ohjaajatoivon viittaa jo kohta kymmenen vuotta. Kriitikot ovat haltioituneet myös There Will Be Bloodista, jonka kerronnassa ruohokentät syttyvät eloon ja tuleen runollisissa kamera-ajoissa, Radiohead-yhtyeen Jonny Greenwoodin sinfonisen musiikin tahdissa.

Anderson saa suurelokuvien teon kuulostamaan lähes helpolta hommalta, jonka kuka vain osaisi, mutta onko virtuoosiohjaajalla myös asiaa, ei vain kykyä kertoa asia? Väkivaltaisen öljyisestä There Will Be Bloodista olisi helppo rakentaa aasinsiltoja Irakiin saakka.

”Vaikea sitä vertausta on välttää, mutta samaan aikaan mietin, että en kai vain tehnyt filmiä joka on pelkkää julistusta. Olisi niin kornia tehdä elokuva, jossa vain seistään ja saarnataan puhujapöntössä”, Anderson tuskailee.

Ohjaaja on uudistunut ja synkistynyt, mutta myös hänen uusimman elokuvansa koko julmaa loistoa on hyvin vaikea selittää. Ei tarvitsekaan. Hauras Anderson voisi kulua selityksistä ihan puhki.

Aiheesta lisää
Paul Thomas Anderson (engl. Wikipedia)
Paul Thomas Anderson (suom. Wikipedia)
There Will Be Blood (Paramount)
There Will Be Blood (engl. Wikipedia)
There Will Be Blood (suom. Wikipedia)