Paljonko tahot jos pidät turpas kiinni?

Arkistotutkija Pasi Klemettinen joutui luetteloimaan ikivanhoja sananlaskuja. Hän eksyi lukemaan niitä ja huomasi, että nehän ovat aivan mahtavia.

Kulttuuri 13.09.2019 06:00
Teksti Elina Järvinen Kuvat Marjo Tynkkynen
Pasi Klemettinen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa Helsingin Kruununhaassa. Sananlaskut.
Pasi Klemettinen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa Helsingin Kruununhaassa. © Marjo Tynkkynen

Ei se nyt varsinaisesti ollut kiellettyä, mutta se ei kuulunut työtehtäviin.

Lukeminen sinänsä.

Työtehtävä oli arkistointi, sata vuotta vanhojen aineistojen luetteloiminen tietojärjestelmään. Niin että muinaiset sananparret, sutkaukset, sadut ja loitsut löytyisivät jatkossa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietokannasta eivätkä vain arkistosalin kortistoista.

Piti kirjata ylös tiedot ja koodit. Kuka materiaalin oli kerännyt, milloin se oli saapunut ja mitä se tarkalleen ottaen sisälsi: Anton Ahovuori, Tornionjokilaakso, maaliskuu 1915. B 1–7, C 8–21.

Tarkkaa, mutta mekaanista.

Pasi Klemettinen unohtui usein lukemaan. Sananlaskuja erityisesti, ne huvittivat häntä. Ne olivat lyhyitä ja nasevia, hauskalla tavalla nyrjähtäneitä. Tai aivan outoja ja vaikeasti ymmärrettäviä.

Sisältö