Keskiluokka radikalisoituu

Onnellisten saari on komedia lauttasaarelaisesta identiteetistä.

Teatteri 04.10.2019 06:00
markus ånäs
Okko Leon Onnellisten saari on Robin Svanströmin ohjaama.
Okko Leon Onnellisten saari on Robin Svanströmin ohjaama. © MITRO HÄRKÖNEN

Jos asunnon myynti-ilmoituksessa lukee ”onnellisten saari”, katuosoite paikallistuu Lauttasaareen. Sitä ihastellaan myös Okko Leon kirjoittamassa näytelmässä Onnellisten saari.

”Alun perin onnellisten saari oli ironinen vitsi, joka on muuttunut mainoslauseeksi, identiteetiksi”, Lauttasaaressa asuva Leo sanoo.

”Sitä vahvistetaan Instagram-orgioilla, jossa saari esitetään Vartiotorni-paratiisina.”

Ryhmäteatterin kaupunginosakomedia nostaa esiin keskiluokan radikalisoitumisen.

”Se huolettaa minua, ei niinkään marginaalisten ääriryhmien uhka”, Leo pohtii.

Yhtenäiskulttuuri on Lauttasaaressa edelleen voimissaan. Leon sanojen mukaan ”mielikuva on, että kaikilla on purjevene ja musta Audi”.

Näytelmäkirjailija vastaa itsekin tätä käsitystä.

”Olen korkeakoulutettu, asun omistusasunnossa ja minulla on Audi sekä purjevene. Tosiasiassa autoni on vanha ja omistusasunnostani omistan vain vähän, vene on vaimoni. Taiteilijana kuulun prekariaattiin.”

 

Lauttasaaressa on yleisessä käytössä termi metron tuoma.

” Monen metroa vastustaneen argumentti oli kuvaava: idästä pääsee sen jälkeen tänne”, Leo sanoo.

”Muualta tulleita luokkaistetaan tai etnistetään: ulkomaalainen, narkomaani, varas, spurgu. Lopulta asenne tuottaa omahyväistä radikalisoitumista, jossa ei tunnisteta saarta ympäröivän yhteiskunnan ongelmia: ne eivät kuulu meille.”

Saman asenteen tunnettuja variaatioita ovat Kruununhaan tapainen vanhojen änkyröiden ”vastustetaan kaikkea” -patriotismi ja yhtä fanaattinen ”Kallio kukkii” -asenne. Helsingin kaupunginosista kenties vain Kluuvi on ilman virallista asukasyhdistystä, vaikka Facebook-ryhmä sillekin löytyy.

Okko Leo ei usko, että raivoisa ”kaupunki kuuluu minulle” -ilmiö olisi yhtenäiskulttuurin viimeinen kuolinkouristus. Kotiseutuidentiteetti on ihmiselle ikiaikainen tarve, myös tulevaisuudessa.

”Helsinki on liian abstrakti ja monitahoinen käsite. Meitä on liian paljon. Kaupunginosaan voimme samaistua.”

 

Leo kertoo, että häntä kiinnostaa näytelmissään aina yhteiskunnan ja yksilön välinen suhde.

”Sen lisäksi minulle on aina ollut tärkeää pohtia identiteettiä. Ja kyllä tietynlainen poliittinen kysymys taustalla pitää olla.”

Okko Leo: Onnellisten saari. Ohjaus: Robin Svanström. Ensi-ilta Helsingin Ryhmäteatterissa 5. lokakuuta.

Valinnat
arkkitehtuuri

Bjarke Ingels antoi Kööpenhaminalle yllätyslahjan.

levytärpit

Alabama Shakesin laulaja Brittany Howard on ilmiömäinen myös sooloalbumillaan.

romaani

Unelmat eivät käy toteen Finlandia-palkitun Taivaanpallon tarinaa jatkavassa Merenpeitossa.

elokuva

Kulttiyhteisön tarina ei vakuuta, vaikka se perustuu tositapahtumiin.

teatteri

Ruusuruoskasta ei monitaiteellisia visionäärejä puutu.

tietokirjatärpit

Nostalgisesta elämäkerrasta selviää, miten Juhasta tuli Mieto.

Sisältö