Nuorten tekstit suomalaisuudesta nostivat somemylläkän, lehtorin eroa vaadittiin – ”Meidän halutaan laittavan nuoret kuriin”

Ylioppilaskokelaiden tekstejä tarkastanut ja parhaimmat SK:n julkaistavaksi valinnut Elina Jokinen kuvaa syntynyttä keskustelua ”aivan poikkeukselliseksi”.
Kulttuuri 21.7.2021 17:50
Ylioppilaskirjoitukset Ressun lukiossa Helsingissä 30. maaliskuuta 2021. © Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva

Suomen Kuvalehti julkaisee vuosittain äidinkielen ylioppilaskirjoitusaineiden parhaimmistoa. Tänä vuonna kirjoituksista on poikkeuksellisesti noussut laajaa keskustelua.

Valiotekstit julkaistiin 8. heinäkuuta eivätkä ne tuolloin heti herättäneet suurempaa huomiota.

Viikkoa myöhemmin yhden tekstin otsikko ”Kulttuurinen omiminen on hiljaista väkivaltaa” ylitti sosiaalisessa mediassa ärsytyskynnyksen.

Kritiikin padot aukenivat perussuomalaisten Suomen Uutiset -lehden päätoimittajan Matias Turkkilan jaettua kuvakaappauksen saatteella ”Hävetkää, Suomen lapsoset. Hävetkää itseänne sydämenne pohjasta”.

Jotkut kommentoijat pilkkasivat yhtä kirjoittajista törkeillä ilmauksilla. Valiotekstit valinnut yliopistonlehtori Elina Jokinen kertoo saaneensa sähköpostiinsa vihapostia, ja hänen erottamistaan ylioppilastutkintolautakunnan sensorin tehtävästä on vaadittu.

Nuorten kirjoituksilla oli myös paljon puolustajia, mutta somekeskustelu ajautui nopeasti osin alatyyliseksi.

 

Elina Jokinen on hämmästynyt reaktioista. Hän ei muista julkaistujen tekstien koskaan aikaisemmin synnyttäneen yhteiskunnallista keskustelua.

”Tämä on ollut aivan poikkeuksellista. Yleensä keskustelut käydään äidinkielen opettajien kesken ja ne koskevat lähinnä tehtävänantoja ja kokeen vaikeusastetta.”

Jokinen kertoo tarkastaneensa sensorina tänä vuonna 700 kokelaan kirjoitukset.

”Eivät nämä julkaistut tekstit ole mitenkään erityisen poikkeuksellista, paitsi tietysti sillä tavalla, että ne ovat poikkeuksellisen hyvin kirjoitettuja ja argumentoituja.”

Jokinen selittää kuumentuneita tunteita kirjoituskokeen kansalaisuus-teemalla.

Kokelaiden tehtävänä oli kirjoittaa pohtiva tai kantaaottava teksti annetuista aihevaihtoehdoista, joita olivat muun muassa Kansallisuustunne ennen ja nyt, Tulevaisuuden suomalaisuus sekä Kansalaisuus ja identiteetti.

Tehtävässä käytettäväksi aineistoksi oli tarjolla muun muassa blogikirjoitus kulttuurisesta omimisesta, artikkeli kansallisuusaatteesta ja artisti Yeboyahin musiikkivideo Elovena. Aineistoihin voi perehtyä täällä.

Raaimman kritiikin kohteeksi joutui kulttuurista omimista käsittelevä teksti.

”Minun on usein vaikea tuntea ylpeyttä suomalaisuudestani. Suomalaisuus ja valkoisuus hävettävät, ja niin niiden kuuluukin”, Iiris Mäki aloittaa tekstinsä.

 

Kirjoitusta ihmetteli Twitter-tilillään myös yksi Suomen tunnetuimmista tviittaajista, toimittaja Tuomas Enbuske.

”Mut sitä mä en tajua, että parhaan YO-aineen saa siitä, kun sanoo, että valkoisuutta pitäis hävetä”, hän kirjoittaa.

Jokinen muistuttaa, että teksti arvioidaan parhaiden joukkoon, kun kirjoittaja osaa käsitellä annettua aineistoa ja laatia tämän pohjalta hyvin perustellun, kantaaottavan tekstin.

”Se oli erinomainen ja provosoiva aloitus, mutta hänhän suhtautuu kuitenkin kriittisesti annettuihin pohjateksteihin ja niiden kirjoittajiin. Jos kommentoijat ovat lukeneet tekstit kokonaan, heidän lukutaitonsa vähän mietityttää.”

”Ehkä hän (Enbuske) ei ole ihan perillä siitä, mikä tämän kokeen nykyluonne on tai mihin äidinkielenopetuksessa tähdätään.”

Kritiikki kohdistui lähes kaikissa somekommenteissa nimenomaan siihen, mitä nuoret olivat sanoneet, vaikka ylioppilaskokeessa päinvastoin arvioidaan sitä, miten on sanottu.

Arviointikriteerien mukaan erinomaiseksi arvioitavan tekstin näkökulma on ”selkeä, perusteltu ja oivaltava”. Kokelaan on käytettävä annettua aineistoa monipuolisesti.

Valiotekstiin mahtuisi Jokisen mukaan hyvin myös yleisesti tuomittu tai tarkastajan vääränä pitämä näkemys.

”Emme me arvota teksteissä esitettyjä mielipiteitä millään tavalla. Nämä kokelaat ovat osoittaneet erinomaista lukutaitoa ja kykyä kriittiseen ajatteluun. Näkökulman täytyy olla selkeä ja perusteltu. Se tietysti rajaa jonkun verran.”

 

Jokinen muistuttaa äidinkielenopetuksen olevan 2020-luvulla on hyvin erilaista kuin esimerkiksi 1990-luvulla tai sitä ennen.

Ylioppilaskoekin on muuttunut. Lukiolaisilta vaaditaan enemmän.

”Nykyinen koe on luonteeltaan hyvin erilainen kuin 1990-luvun ainekirjoitus. Nyt opetetaan tieteellistä ajattelutapaa, kehotetaan kyseenalaistamaan lähteitä ja kysymään, mikä lähteen konteksti on.”

”Meidän 1970-luvulla syntynyt ikäpolvemme ei välttämättä selviäisi tämän tyyppisistä kirjoituksista.”

Jokisen mielestä kohu kertoo sukupolvieroista ja siitä, ettei lukio-opetuksen tehtävää ymmärretä.

”Tässä sohaistaan jotakin sellaista kirjallisuuteen liittyvää kulttuuriperintöä. Aika monet näyttävät ajattelevan, että äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen pitäisi olla pitkälti kansallista omakuvaa pönkittävä, Tuntematonta sotilasta, Seitsemää veljestä ja Kalevalaa.”

Nykynuoret ovat usein vanhempiaan tiedostavampia ja perillä kansainvälisestä yhteiskunnallisesta keskustelusta, he ovat lukeneet ”muutakin kuin Suosikkia ja Aamulehteä”.

”Monet seuraavat kansainvälisiä medioita uutislähteinä ja vertaavat niitä siihen, miten Suomessa kirjoitetaan. Nämä nuoret ovat tottuneet etsimään tietoa ja suhtautumaan siihen kriittisesti. Sitä kouluopetuksen pitääkin tukea”, Jokinen sanoo.

Hänen mukaansa osin epäasiallisuuksiin menneessä somekeskustelussa voi olla kyse myös vanhempien sukupolvien yrityksestä vaientaa nuoret, joilla on vääriä mielipiteitä.

”Kurinpalautus. Tässä on nyt annettu viesti koulujärjestelmälle, että meidän pitäisi laittaa ne nuoret kuriin. Se mikä kritiikissä oli erityisen noloa on, että juuri näissä julkaistuissa teksteissä otetaan hyvin huomioon vastakkaisetkin argumentit ja puntaroidaan aika hyvin erilaisia näkökulmia. Ei näissä ollut mitään yksioikoisia väitteitä siitä, että suomalaisuus olisi pahaa tai huonoa.”

 

Yhteiskunnallinen keskustelu sananvapaudesta ja sanomisen rajoista on viime vuosina yltynyt. Valioaineista noussut kohu kytkeytyy tähän keskusteluun.

”Kyllähän tämä kertoo yhteiskunnastamme. On hyvä kysyä, kuka saa sanoa ja mitä saa sanoa, jos näin reagoidaan siihen, kun nuoret perustellen kertovat oman mielipiteensä ja ottavat tilan haltuun.”

Sananvapauteen viittasi tekstissään myös ylioppilaskokelas: ”Useimmiten suurimmat uhriutujat ovat keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat keksineet jostain ajatuksen, etteivät he enää saa sanoa tai tehdä mitään.”

Somekohussa on myös hyvät puolensa, Jokinen pohtii. Valioteksteistä voidaan saada yhteiskunnalliseen keskusteluun uusia avauksia ja näkökulmia.

”Tämähän on tai pitäisi olla myös syy niiden julkaisun taustalla.”