Näkymättömät kädet: Näin syntyi Ville Tietäväisen Finlandia-palkittu sarjakuva

Kulttuuri 4.5.2012 12:34

Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet on voittanut Sarjakuva-Finlandian. Tässä jutussa kerrotaan teoksen synnystä ja taustoista. Jutun lopussa on näytesivuja.

Kuva Ville TietavainenNäkymättömät kädet, kansi.

Pitkä sarjakuva – tai sarjakuvaromaani – on hallinnut Tietäväisen, 40, arkea vuosia. Suomen Kuvalehti on seurannut suomalaisittain ainutlaatuisen sarjakuvan syntyä. Poikkeuksellista sarjakuvassa ovat sen teema, laajuus ja taustatyö.

Näkymättömät kädet kertoo marokkolaisesta Rashidista, joka paremman elämän toivossa lähtee vaaralliselle matkalle Välimeren yli Eurooppaan. Tietäväinen kuvaa 216-sivuisessa kirjassaan, mitä paperittomalle Rashidille tapahtuu Espanjassa.

Tekijä on paneutunut aiheeseen kuin tutkija ja journalisti. Hän pyrki kiertämään saman reitin kuin päähenkilönsä ja matkusti Pohjois-Marokosta Espanjan Almerían pahamaineisille vihannes- ja hedelmätarhoille sekä myöhemmin Barcelonaan, jonne sarjakuva päättyy.

Espanjassa hän haastatteli paperittomia ja kuuli heidän tarinansa. Tulkkina ja asiantuntijana matkoilla oli mukana antropologi Marko Juntunen.

Sarjakuvan idea on kymmenen vuoden takaa. Aiheen tutkimiseen, käsikirjoituksen tekemiseen ja piirtämiseen Tietäväinen käytti viisi vuotta.

Suomen Kuvalehti on seurannut sarjakuvan syntyä ja selvittänyt sen taustoja jutuissaan vuosina 2008-2011 (jutun lopussa löydät pdf:t seurantajutuista).

Nyt sarjakuvateos on valmis. Sen kustantajana on WSOY.

Ville Tietäväisen tavoite on ollut selkeä.

”Toivon että lukija voi päähenkilöiden kuvauksen kautta ymmärtää, miltä heistä tuntuu, miten he päätyvät ratkaisuihinsa ja miksi he antautuvat suuriin vaaroihin.”

Kaikilla ihmisillä pitää olla oikeus vaatia ja etsiä parempaa elämää, Tietäväinen sanoo.

Sarjakuva suurelle yleisölle

Näkymättömät kädet -nimen sarjakuvalle keksi jatko-opiskelija James O’Connor, joka otti yhteyttä Tietäväiseen luettuaan sarjakuvan taustoista Suomen Kuvalehdestä (SK 11/2010).

Irlantilainen O’Connor on asunut Suomessa 1990-luvun lopusta alkaen. Hän on valmistunut maailmanpolitiikan maisteriksi Helsingin yliopistosta ja luennoinut siellä. Parhaillaan hän tekee väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa.

”Olen tehnyt käännöstyötä jo useita vuosia, mutta tällaista materiaalia en ollut aiemmin kääntänyt”, O’Connor kertoo.

Poliittisen ja moraalifilosofian jatko-opiskelijana hän on jo pitkään seurannut köyhyyteen, maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyviä kysymyksiä.

”SK:n jutusta kävi ilmi, että Villen taustatyö sarjakuvaromaania varten oli tehty kunnioittavan tarkalla tutkijan otteella, joka oli toinen hyvin houkutteleva seikka. Ajattelin, että ilmeisen koko sydämellä tehty taiteellinen kuvaus niin tärkeistä teemoista ansaitsee mahdollisimman laajan lukijakunnan.”

O’Connor oletti, että monilla kääntäjillä olisi kova halu kääntää Tietäväisen sarjakuvaa.

”Yllätyksekseni olin ensimmäinen jonossa.”

WSOY on käyttänyt O’Connorin käännöstä, kun se on myynyt Näkymättömiä käsiä ulkomaisille kustantajille.

Kannessa vapauden ja onnen hetki

Sarjakuvateoksen kannen kuvan Tietäväinen piirsi viimeiseksi. Hän halusi kanteen monisyisen tarinan ratkaisevan hetken ilman, että kuva paljastaa lukijalle liikaa.

”Siis kuvan, joka summaa yhteen sekä päähenkilön että muiden siirtolaisten ja ylipäätänsä eri ihmisten sanottuja ja sanomattomia tavoitteita.”

Tietäväinen päätyi tekemään kuvasta vertauskuvallisen.

”Kannessa on päähenkilön päämäärä, ja katsojan pohdittavaksi jää, mistä on kyse”, Tietäväinen selittää.

Kannen henkilö ei ole tunnistettavissa.

”Mittakaavassa ja tilanteessa on jotain yliluonnollista”, Tietäväinen myöntää.

Kuvan asetelma henkii hengellisyyttä, vaikka tarinan tapahtumat ovat tekijän mukaan kaikkea muuta kuin hengellisiä.

Silti kuva kertoo vapauden ja onnen hetkestä, kuten Tietäväisen edellisenkin albumin Linnut ja meret kansikuva.

”Kun mietin kantta, mielessäni oli hyvin toisenlainen perspektiivi samasta aiheesta”, Tietäväinen kertoo.

”Siinä katsoja olisi ikään kuin kulkenut valoon päin hahmon takana. Se ei kuitenkaan lopulta tuntunut esteettisesti tarpeeksi dynaamiselta, ja ehkä näkökulmakin oli liian suorasukainen.”

Näkymätön käsi – vai olematon?

Kannessa kädet ovat näkyvät, eivät näkymättömät. Kuvalla Tietäväinen haluaa tuoda häiritsevää ristiriitaa sarjakuvan nimeen: näkymättömät kädet eivät sittenkään ole näkymättömiä.

Kuva Ville TietäväinenSarjakuvassa siirtolaiset tulevat Eurooppaan Marokosta.

Taustaa Näkymättömät kädet -sanaparille O’Connor hakee Euroopan historiasta.

Invisible hand -termi on alun perin valistusajan filosofin ja taloustieteilijän Adam Smithin popularisoima. Käsite on kuitenkin Smithiakin paljon vanhempi – jo Shakespeare käytti sitä Macbethissa, ja ennen häntä antiikin roomalaiset.”

O’Connorin mukaan Smith käytti sanaparia Moraalituntojen teoria -teoksessa ja Kansojen varallisuus -kirjassaan.

”On erimielisyyksiä siitä, mitä Smith tarkoitti sanaparilla, mutta libertaarit, vapaan talouden puolustajat, tekivät siitä yksiselitteisen hokeman jo varhaisessa vaiheessa ja ajoivat ihan omia agendojaan ratsastamalla Smithin auktoriteetilla. Näin tehdään edelleen.”

Kun O’Connor käänsi Tietäväisen tekstiä englanniksi, hän huomasi tarinassa monenlaisia näkymättömiä käsiä.

Sarjakuvan muslimisiirtolaiset uskovat, että heidän kohtalonsa on Jumalan käsissä, vaikka he eivät saa paljonkaan merkkejä, saati sitten apua.

Lisäksi päähahmojen kaltaiset paperittomat pyörittävät merkittäviä osia Espanjan ja muiden maiden talouksista.

”Valtaosa meistä suteellisen hyväosaisista on täysin tietämättömiä heidän olemassaolostaan tai ainakin piittaamattomia siitä – käytännössä näkymättömät kädet poimivat meidän hedelmämme ja kasviksemme, siivoavat meidän katumme, rakentavat meidän musiikkitalomme ja ydinvoimalamme, ja niin edelleen”, O’Connor sanoo.

”Sarjakuvassa kovien arvojen kapitalistien kaappaama ilmaisu saa uuden tulkinnan myös siinä mielessä, että se käsi, joka pitää talousjärjestelmää yllä, ei itse asiassa ole näkymätön vaan olematon. Taloutta ja onnekkaiden elintasoa ylläpitävät kädet pysyvät näkymättöminä niin kauan kuin niiden omistajat pysyvät lestissään.”

Kansi: ”Ei sarjakuvaa”

Kannen kirjainleikkaukseen Tietäväinen halusi vaikutteita sekä Afrikasta että Euroopasta. Etsintä vei hänet aikaan ennen vuotta 1492, jolloin muslimien valta ylettyi nykyiseen Espanjaan, jossa kirjan päähenkilö Rashid etsii paitsi kohtaloaan myös itseään.

Vuonna 1492 Espanja valloitti Granadan ja samana vuonna Kristoffer Kolumbus saapui uuteen maailmaan.

Kolumbuskin on läsnä Tietäväisen sarjakuvassa.

Kuva Jyrki JantunenVille Tietäväinen tutustumassa Angoulêmen sarjakuvafestivaalien tarjontaan tammikuussa 2011. Kuva Jyrki Jantunen.

Tekijä on suurentanut vanhan kirjainleikkauksen otsikkokokoon. Lopputuloksena on ”melko eloisa venetsialaisen antiikvan kursiivi, jossa on jotain samaa kuin arabialaisissa kirjaimissa, samanlaista viivadynamiikkaa ja kaarevuutta”.

Otsikossa on Afrikka ja Eurooppa, kahden mantereen kytkös, kuten Tietäväisen kustannustoimittaja, toimituspäällikkö Mikael Ahlström WSOY:lta totesi.

Tekijä pyrkii kannessa siihen, että se ei näyttäisi ensisijaisesti sarjakuvalta. ”Vaan isolta kirjalta.”

”Haluan korostaa kirjallista otetta, joka tarinassa ja sen tasoissa on”, kymmeniä kansia suunnitellut Tietäväinen sanoo.

Tietäväinen sanoo pitävänsä kannessakin estetiikan etusijalla, kuvan pitää olla hierarkkisesti tärkeämmässä roolissa.

Kansikuvan taivas jatkuu liepeisiin ja takakanteen. Tietäväinen ei ole tehnyt toista kuvaa takakanteen.

”Kirja on monelta suunnalta katsottava kokonaisuus”, hän kuvaa tekemistä ohjaavaa näkemystään. Näkymättömissä käsissä taivas antaa luontevan taustan takakansitekstille.

Tietäväinen sai sarjakuvan tekoa varten muotoilutoimikunnalta viisivuotisen apurahan, joka päättyi vuodenvaihteessa.

Kulttuurirahasto: ”Heikomman puolella”

Helmikuussa Suomen Kulttuurirahasto palkitsi kuvittajana tunnetuksi tulleen Tietäväisen merkittävistä kulttuuriteoista sekä taiteellisesta rohkeudesta ja ihmisyyden puolustamisesta.

Perusteluissa nostettiin esiin myös Näkymättömät kädet, vaikka sarjakuva ei ollut vielä ilmestynyt: ”Tietäväinen kertoo tarinansa yksilön näkökulmasta ja asettuu heikomman puolelle. Tietäväisen vuosien ajan kärsivällisesti työstämä sarjakuva on osoitus siitä, miten yksittäinen taiteilija voi ennen massamediaa olla tuntosarvet herkkinä koko Eurooppaa tänä päivänä koskettaville asioille.”

Tietäväinen sanoo aluksi ajatelleensa selvittää paperittomien tilanteen ”Wikipediatasoisesti”.

”Mutta mitä enemmän tiesin, sitä enemmän jäi valkoisia aukkoja. Halusin tietää lisää.”

Hän huomasi, miten yleismaailmallisia ovat syyt, jotka saavat ihmiset ja kansat siirtymään paikasta toiseen.

”Minulle ei ollut itsestäänselvyys, miten typerältä ja inhottavalta tuntuu tänä päivänä elintasopakolainen-käsite”, Tietäväinen sanoo. ”Ei sillä ole merkitystä, minkä takia lähtee kotoaan – aina ei tarvitse olla sotaa, heinäsirkkoja tai nälänhätää.”

”Ei kukaan huvikseen lähde. Kyse on aina omasta ja läheisten elämästä.”

Sisältö poliittista ja eettistä

James O’Connor ei pidä Tietäväisen sarjakuvaa suorasti kantaaottavana eikä saarnaavana.

”Silti lukijat löytänevät siitä paljon poliittista ja eettistä sisältöä. Olisi mielikuvituksetonta lukea sitä suoraviivaisesti, vain pelkkänä kertomuksena pohjoisafrikkalaisten siirtotyöläisten koettelemuksista Etelä-Euroopassa.”

Työn pääteemat – köyhyys, toivo, epätoivo ja köyhien haavoittuvaisuuden hyväksikäyttö – ovat universaaleja ilmiöitä, jotka koskevat meitä kaikkia, O’Connor huomauttaa.

”Kuten esimerkiksi tutkija Anna Kontula on osoittanut Näkymätön kyläpamfletissaan, siirtotyöläisiä riistetään myös Suomessa. Sen lisäksi lähes kaikki kuluttajat ja maailmalla toimivat suomalaiset yritykset hyötyvät halpatyövoimasta, vaikka valtaosa siitä työstä tehdään kaukana Suomesta.”

Onko suomalainen tarina uskottava?

Kulttuurirahaston perusteluissa Näkymättömistä käsistä puhutaan graafisena romaanina.

”Sarjakuvaromaani on parempaa kieltä”, Tietäväinen myöntää, ”mutta kaikkein selkeintä olisi sanoa, että kyseessä on pitkä sarjakuva, 216 sivua samoissa kansissa.”

Myös kustantajalle WSOY:lle Tietäväisen albumi on suurtyö sarjakuvien joukossa. Siksi se on aktiivisesti etsinyt sarjakuvalle toista tai useampaa kustantajaa ulkomailta yhteispainatuksen toivossa.

WSOY:lla olikin tänä vuonna ensi kertaa oma sarjakuvaoikeuksin myyjä Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla.

”Pohjoismaisuus kiinnostaa ulkomailla”, sanoo Mikael Ahlström, WSOY:n sarjakuvien toimituspäällikkö, ”ja se kiinnostus näkyy myös sarjakuvassa.”

(c) Ville Tietäväinen 2010Näkymättömät kädet -sarjakuvaromaanin päähenkilö on marokkolainen Rashid.

Tietäväinen kertoo paperittomista siirtolaisista, ja se on teema, joka on arkipäivää kaikkialla Euroopassa. Ahlström sanoo, että hän olisi kiinnostunut vastaavanlaisesta ulkomaisestakin albumista.

Angoulêmen perusteella Tietäväisen albumi kiinnostaa kustantajia. Vielä ei kuitenkaan sopimuksia ole syntynyt.

Tietäväisen tapa lähestyä teemaa on siis uskottava myös niille, joille paperittomien siirtolaisuus on tutumpaa kuin meille suomalaisille, Ahlström summaa sarjakuvafestivaalien palautetta. Hän itse sanoo lukevansa tarinaa myös tavallisen kuluttajan kannalta: miten minä hyödyn näistä ihmisistä.

Näpit irti verorahoistamme!

Suomalainen maahanmuuttokeskustelu on O’Connorin mielestä pitkälti keskittynyt siihen, miten onnenonkijat pyrkivät tänne riistämään hyväuskoisia suomalaisia.

”Puolustus on usein yhtä loukkaava: ei, eihän, heistä voi olla meille hyötyä. Keskustelussa on masentavan yleistä antaa epärealistisen pelkistetty kuva Suomeen tulleista ja tulevista ihmisistä: he ovat joko neuvottomia uhreja, huijareita tai parhaimmillaan suomalaisten ja Suomen elinkeinoelämän tarpeiden palvelijoita.”

O’Connor näkeekin, että Tietäväisen sarjakuva on voimakas muistutus: ”Hyväksikäyttö tapahtuu myös vastaanottajan puolelta, ja maasta toiseen muuttavat ihmiset pysyvät sitkeästi ihmisinä, vaikka kuinka yksioikoisesti heihin suhtaudutaan.”

Vaikka Tietäväisen tarina sijoittuu Etelä-Eurooppaan, maahanmuutto on vilkas keskustelunaihe myös Suomessa.

O’Connor löytää yhtäläisyyksiä Euroopan eri laitojen tilanteessa:

”On jo selvä, että ’maahanmuuttokriittisten’ mielestä Suomessa ja muuallakin siirtolaistyövoima on tervetullutta, kunhan sitä ei tarvitse nähdä. Näkymättömät kädet pysykööt siis ahkerina mutta sopivalla etäisyydellä – ja näpit irti meidän verorahoistamme.”

Julkaistu alun perin 19.3.2011 klo 20.20, päivitetty ja muokattu 4.5.2012 klo 15.30.

Suomen Kuvalehden seurantajutut (pdf:inä) Näkymättömät kädet -teoksen synnystä
I Matkalla paratiisiin (SK 11/2008)
II Paratiisi on toisaalla (SK 11/2010)
III Kielletty paratiisi (SK 11/2011)

Näytesivuja Näkymättömät kädet -sarjakuvasta
Prologi: Yli Välimeren (pdf)
Rashid Almerían muovimeressä (pdf)
Rashid kenkäkaupassa Barcelonassa (pdf)