Runoilijan rakkaudet

Hoffmannin kertomukset on värikästä teatteria, mutta musiikki ei innosta.

ooppera 26.10.2018 06:00
Risto Nordell
Runoilija Hoffmann vaeltaa muusasta toiseen.
Runoilija Hoffmann vaeltaa muusasta toiseen. © Heikki tuuli

Liki sadan operetin miehen, Jacques Offenbachin ainoa ohjelmistoon jäänyt ooppera Hoffmannin kertomukset paneutuu viiden näytöksen ajan runoilijan epäonnisiin rakkausafääreihin kolmen eri naisen kanssa.

Siinä on ainakin kaksi näytöstä liikaa. Sanoma jää heppoiseksi, eikä teos yllä juuri säveltäjän operetteja syvemmälle. Nykypäivänäkin hoffmannit istuvat lähiökuppilassa ja surevat menneitä naissuhteitaan, mutta ei se vielä riitä oopperan aiheeksi. Offenbachille riitti.

Sinänsä musiikki on taiten sävelletty. Komeista huipennuksista ja energiastaan huolimatta se jää konventionaaliseksi: toimii mutta ei kosketa.

Oopperaillan pelastaa kuitenkin Dresdenin Semperoperin vauhdikas tuotanto: Johannes Erathin ohjaus on kekseliäs ja lähes henkeäsalpaavan vikkelä. Kuolleita hetkiä ei koeta, ja jatkuvat pikkuyllätykset vangitsevat mielenkiinnon. Valaistus ja kolmannen näytöksen upeat taustavideot täydentävät elämystä.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
novellikokoelma

Arvio: Peter Sandström kirjoittaa miehestä nimeltä Peter Sandström, mutta välttää autofiktion ansat

Sarjakuvat

Lucky Lucken seikkailut jatkuvat, Harri Römpötti kokosi sarjahaastatteluistaan kirjan.

romaani

Öisessä Rinkebyssä kaikki omaisuus muuttuu yhteiseksi, "erityisesti valkoiset naiset".

Elokuva

Markku Pölösen Oma maa kertoo jälleenrakennuksesta.

Tietokirja

Vetävästi tarina kiehtonee niitäkin, joita Nokia ei kiinnosta.

Tietokirja

Nopolan siskokset muistelevat nuoruuttaan.

Sisältö