Saarnamiehet heiluttaa

Tuomari Nurmion ja Knucklebone Oscarin gospel soi väkevästi, mutta mihin he uskovat?

musiikki & ihmiset
Teksti
Markus Ånäs
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Muusikoita yhdistää viehtymys uskonnolliseen musiikkiin, mutta Tuomari Nurmio ja Knucklebone Oscar kiistävät tekevänsä uskonnollista julistusta.

Huimapäisenä blueskitaristina tunnettu Knucklebone Oscar eli Oskari Martimo viihtyy samoilla lavalla suomalaisen rockmusiikin konkarien kuten Eero Raittisen kanssa. Nurmio puolestaan on aina haalinut ympärilleen kunnianhimoisia muusikoita.

Molempien tuotanto on usein viittaillut gospelin suuntaan. Yhteisellä Judge Meets The King -levyllä he ovat hakeutuneet lähelle lajin ilmaisuvoimaista sydäntä.

Nurmio ja Oscar päätyivät soittamaan TV1:n ohjelmaan Vintage-valtakunta, joka kertoo Mike Kaireniuksen ja Tomppa Kekäläisen Weird Antiques -kaupasta.

”Teimme sarjaan musiikkia ja Kairenius ja Kekäläinen halusivat tuottaa sen pohjalta sinkun, joka menisi heidän jukeboksiinsa”, Oscar sanoo.

”Tuloksena oli kuitenkin ep-levy, joka ei sinne mahdu.”

Knucklebone Oscar alkoi esittää gospelia tuoreessa Preach!-projektissaan yhdessä Lahden Gospelkuoron solistinakin laulaneen Ira Multaharjun ja Holy Rock Voices -enkelikuoron kanssa.

Nurmio on liikkunut gospelin tuntumassa pitkään. Yömajablues-variaatio virrestä Oi Herra, jos mä matkamies maan oli uran ensimmäisiä hittejä. Hän ei näe itseään uskonnollisena ihmisenä, vaikka hän viljelee kappaleissaan uskonnollisia viittauksia.

”Koen gospelin ensisijaisesti väkevänä musiikkina. Gospel on sorrettujen musiikkia.”

”On mahdollista, että jotkut ottavat kappaleidemme sisällön viestinä. Itse näen, että niiden spiritualismi on vain osa jatkumoa, jossa ihminen on koko olemassaoloaikansa tukeutunut maallista käsityskykyä väkevämpien voimien apuun vaikeuksien yllättäessä, tai niitä vältellessä.”

”Jumalat ovat hahmoina keskeisiä antiikin mytologioissa, ja ne ovat ihmisille merkitseviä yhä, symboleina.”

”Esiintymisessä pitää olla riittävän paljon omaa sielua. Ei saa kusettaa itseään eikä edes muita.”

Alkuperäiseen amerikkalaiseen gospeliin kuuluu ajatus hartaasti uskovasta laulajasta. Oscar arvelee, että rajoja on mahdollista venyttää.

”En usko, että minulta kysyttäisiin, olisinko sisällön takana, jos esittäisin Pat Haren 1950-luvulla levyttämän I’m Gonna Murder My Baby -kappaleen. Tosin, tarkkana pitää olla: Hare sai myöhemmin tuomion tyttöystävänsä tappamisesta.”

Nurmio ja Oscar kieltäytyivät haastattelusta kirkossa.

”Emme tule esittämään näitä lauluja minkään valtakunnan rukoushuoneissa”, Nurmio sanoo.

 

Albumin ensimmäinen singlejulkaisu on Fire & Brimstone, synkkänä rytistelijänä tunnetun Link Wrayn kappale.

”Gospel on vahvaa musaa. Ei minulla ole rahkeita kilpailla alkuperäisten esittäjien kanssa. Olemme etsineet tavan, miten saamme rouhittua sieltä esiin oman näkemyksemme”, Oscar sanoo.

Judge Meets The King julkaistaan Tavastialla Knucklebone Oscarin 25-vuotistaiteilijajuhlassa. Illan aikana kitarasankarin kanssa esiintyvät artistit ovat tuttuja uran eri käänteistä: ensimmäisten bändien lisäksi mukana on muun muassa euroviisukarsinnassa Oscarin kanssa esiintynyt burleskiryhmä The Shangri-La Rubies.

Oscarin tavaramerkkejä ovat kuraisaksi jyystöksi kutsuttu soittotyyli ja tapa vaeltaa kitaraa soittaen pitkin salia ja jopa lähialueen katuja. ”Se, kuinka paljon Oscar antaa lavalla itsestään, on varmasti syynä pitkään uraan”, Nurmio arvioi.

Nurmio sen sijaan ei ole tullut tunnetuksi luita katkovasta esiintymisestä. ”Pikemminkin autistisesta”, hän toteaa.

Yhteisessä projektissa Oscar on hullu saarnamies rahankiilto silmissä, Nurmio jykevä tuomiopäivän julistaja.

”Vaikka esiintyminen on aina roolipeliä, mukana pitää olla riittävän paljon omaa sielua. Ei saa kusettaa itseään eikä edes muita”, Nurmio sanoo.

 

Tuomari Nurmion ja Knucklebone Oscarin albumi Judge Meets The King julkaistaan Tavastialla Helsingissä 19. toukokuuta.