Esson  pihalla

 Tampereen oopperan La Bohème vie kerrassaan mainion äärelle.

ooppera 15.02.2019 06:00
Risto Nordell

Helena Juntunen ja Jesus Garcia ovat La Bohèmen pääpari. © PETRI NUUTINEN / TAMPERE-TALO

Tunnustettava se on raavaan miehenkin: Giacomo Puccinin La Bohème on niin onnistunut yhdistelmä traagista rakkaustarinaa ja sielua hellivää romanttista musiikkia, että pala nousee kurkkuun. Musiikki vetoaa suoraan sydämeen ja sen intohimoon on helppo heittäytyä. Kun tarjolla on rakkautta, traagista kuolemaa, haltioitunutta musiikkia, erinomaista laulua ja soittoa, sekä visuaalisesti kauniita näyttämökuvia ja vaikuttavia joukkokohtauksia, ollaan Tampereen oopperassa nyt kerrassaan mainion äärellä.

Kari Heiskasen ohjaus vie tapahtumat 1950–1960-luvun Pariisiin. Nuoret boheemit, runoilija Rodolfo, taidemaalari Marcello, muusikko Schaunard ja filosofi Colline asuvat huoltoaseman takahuoneessa. Pääpari, Rodolfo ja ompelijatar Mimi, laulaa rakkausduettonsa suuren Esso-kyltin alla. Tapahtumat sopivat erinomaisesti valittuun epookkiin, jolloin Ranska kävi veristä siirtomaasotaa Algeriassa. Konstailemattoman toimivassa ohjauksessa Heiskanen tuo esiin nuorten elämänhalun sodan varjossa. Vaikka sota ei boheemeja kohtaa, kuolemaa hekään eivät voi väistää. La Bohème on verismille tyypilliseen tapaan tarina tavallisista ihmistä, jossa ei ole romanttisista oopperoista tuttuja kuninkaita, prinsessoita tai muinaisia jumalia. Siksi La Bohèmen nuoriin on helppo samaistua.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
Viini

3 muodikasta alkuviiniä.

Drinkit

Alkoholiton Seedlip on mocktailien ”terävä” vaihtoehto.

Gourmet

Hapanjuureen leivottu vaalea leipä on herkullista, mutta vaatii leipojalta pitkää pinnaa.

Runot

Miira Luhtavaara laajentaa arkikokemuksia kielen äkkisyvään avaruuteen.

Runokokoelma

Pohdiskelevissa runoissa ihminen on kielensä vanki.

kuvataide

Salla Tykän kuvat kertovat, kuka käskee.

Sisältö