David Byrnen utopiat

Talking Headsin avainvedot säväyttävät uusina sovituksina.

musiikki
Teksti
Matti Komulainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Valkohiuksinen mies istuu lavalla pöydän ääressä, käsissään ihmisaivojen muovinen malli. Hän laulaa kappaletta, joka kuvaa aivojen eri alueiden vaikutusta fysiologisesti ja arkielämässä.

Taidetta? Kyllä, ja hitti. Laulu Here päätti David Byrnen levyn American Utopia, joka kiilasi Yhdysvaltain albumilistan kärkeen 2018. Saavutus on ainutlaatuinen monialataiteilijan 40-vuotisella uralla.

Byrne kiersi Eurooppaa kesällä 2018. Muun muassa Prahan konsertissa hän yhdisti uusia lauluja aiemman yhtyeensä Talking Headsin ikonisiin teoksiin. Vastaanotto oli lämmin. Turneen jälkeen Byrne vei idean Broadwaylle. Ohjelmaa esitetään Hudson Theatressa helmikuun 2020 puoliväliin asti.

Show koostuu musiikista ja liikkeestä. Lavaa rajaa kolmelta sivulta kiiltävistä ketjuista muodostuvat verhot. Byrne ja 11 muusikon kokoonpano esiintyy paljasjaloin harmaisiin pukuihin puettuna. Ensemble liikkuu läpi esityksen instrumentit kehoon kiinnitettyinä ja langattomasti äänentoistojärjestelmään kytkettyinä.

New Yorkin Big Dance Theaterin Annie-B Parsonin luomissa koreografioissa tanssitaan ja marssitaan. Välillä irtaudutaan spontaanilta näyttävään, mutta sittenkin harjoiteltuun jammailuun.

Konseptissa onkin suuren tapahtuman tuntua. Mieleen tulee Jonathan Demmen konserttielokuva Stop Making Sense (1984), jossa Talking Heads rikkoi esiintymisen totuttuja kaavoja. Musiikki ja hiottu liike ovat edelleen yhtä.

Uuden ja vanhan sovittaminen yhteen onnistuu upeasti myös levyllä. Väkivaltaa ja rasismia kritisoivat tuoreet protestilaulut muodostavat vastavoiman kevyemmälle materiaalille. Bullet pui asemanian seurauksia, tulkinta Janelle Monáen protestilaulusta Hell You Talmbout taas listaa poliisiväkivallan uhrien nimiä Amadou Diallosta lähtien.

Talking Headsin avainvedot säväyttävät uusina sovituksina. Saarnaajamaisella hurmoksella pauhattu Once in a Lifetime, rakkauslaulu This Must Be the Place ja tanssittava Burning Down the House riisuvat aseista. Myöhäisteokset Road to Nowhere ja Blind kalskahtavat profeetallisina.

Paketin yllättäjiä on Lazy, brittiduo X-Press 2:n kanssa syntynyt house-nytkyttely. Se svengaa ja toimii johdantona poimintaan Talking Headsin Fear of Musicilta (1979). Afrorytmiikan kuljettama I Zimbra muistuttaa Byrnen viehtymyksestä dadaan: lyriikka lainaa saksalaisen Hugo Ballin runoa Gadji beri bimba.