Et ole yksin

Suad Khalifan ensimmäinen albumi on synkkä mutta toiveikas.

musiikki
Teksti
Tero Alanko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lukion jälkeen Suad Khalifa istui Rikhardinkadun kirjastossa ja mietti tulevaa. Hän oli käynyt läpi kaikki mahdolliset opiskelupaikat uudelleen ja uudelleen. Vääjäämättä ajatukset palasivat siihen, että eniten kiinnosti musiikki. Niin hän oli tuntenut musiikkileikkikoulusta saakka.

Ensin Suad vietti vuoden Oriveden opiston musiikkilinjalla kartuttamassa teoriatietojaan. Sen jälkeen hän pääsi opiskelemaan laulua Jyväskylän Pop & Jazz Konservatorioon.

”Olin yhtäkkiä kaupungissa, jossa minulla ei ollut kavereita. Kun ei ollut sosiaalista elämää, pystyin keskittymään musiikkiin. Siellä minulle hahmottui, mistä musiikissa ja sen tekemisessä oikein on kyse. Se oli tärkeää tulevan kannalta”, Khalifa sanoo.

 

Laulun opiskelemisen ohella Khalifa otti kitara- ja pianotunteja. Hän oli myös ensimmäistä kertaa alituisesti sellaisten ihmisten seurassa, jotka tekivät ja esittivät omaa musiikkiaan.

Jyväskylään muuttaessaan Khalifa ei edes tiennyt, miten laulujen tekeminen tapahtuu. Pala palalta se alkoi valjeta. Samalla syntyi idea, että ehkä minäkin uskallan yrittää.

”Vähitellen opin rentoutumaan musiikin kanssa. Tajusin, että musiikin tekemisessä ei ole sääntöjä. Että voin tehdä ihan millaisia biisejä haluan ja sotkea niihin mitä tahansa”, hän kertoo.

”Kun pääsin vauhtiin, tajusin heti, että nyt on löytynyt oma juttu.”

 

Prosessista tuli pitkä. Ennen omien kappaleiden esittämistä Khalifa lauloi muun muassa Uuden Fantasian, Op:l Bastardsin ja Jaakko Eino Kalevin levyillä.

”Hain kauan sitä, mikä on mulle oikea tapa tehdä ja minkä takana voin seisoa. Nyt olen onnellinen, että en pitänyt kiirettä. Paras tulos tulee, kun joku ei ole koko ajan hengittämässä niskaan.”

Video: Suadin musiikkivideo White Lies. Lähde: Suad/Youtube. Jos et näe videota, voit katsoa sen tästä.

Khalifan omakustanteena julkaisema White Lies -kappale oli Radio Helsingin soitetuin kappale vuonna 2019. Samaan aikaan Khalifa teki tulevan levyn lauluja kovalla innolla. Kaikki alkoi taas näyttää hyvältä.

White Liesin ilmestyessä edellinen levytyssopimus oli kuitattu päättyneeksi. Uudesta ei oltu vielä sovittu.

”Se tuli juuri siinä siirtymävaiheessa. Julkaisin sen itse, että asiat menisivät eteenpäin. Tuntui hyvältä huomata, että kaikki ei ole kiinni siitä, miten joku asia tehdään ja julkaistaan.”

Khalifa on tajunnut toimivansa ja ajattelevansa eri tavalla kuin useimmat muut artistit. Musiikkibisneksessä asioiden halutaan tapahtuvan nopeasti. Artistien oletetaan tuovan itseään aktiivisesti esille muutenkin kuin musiikkinsa kautta.

”On mielenkiintoista, miten artistius nähdään nykyään. Pitääkö olla kiinnostava ihminen, että voi tehdä kiinnostavaa musiikkia? Pitääkö olla jatkuvasti esillä somessa, että musiikki huomataan? Onko sillä musiikilla edes isoa merkitystä?” Khalifa pohtii.

”Itse ajattelen vanhanaikaisesti: vuodatan sydämeni lauluihin, ja sen pitää riittää.”

Pitkään Khalifa jopa varoi pukeutumasta keikoille liian näyttävästi, jotta ihmiset keskittyisivät musiikkiin eivätkä hänen ulkonäköönsä.

 

Khalifa kertoo kuunnelleensa yhdessä vaiheessa pelkästään Pink Floydia ja muuta klassista rockia, jossa on kitarasooloja. Sen jälkeen tuli folkvaihe, jossa esimerkiksi José González oli tärkeä. Kate Bush on aina seurannut mukana. Samoin jo pikkutyttönä löytynyt Michael Jackson.

”Ne kaikki ovat varmasti vaikuttaneet. Juuri siksi levy kuulostaa minulta”, Khalifa sanoo vihdoin ilmestyneestä Waves-albumistaan.

Wavesia onkin vaikea sitoa aikaan tai paikkaan. Sen äänikuva on moderni, mutta välillä taitava yhtye soittaa kuin 1970-luvun progressiivisilla rock-kiekoilla tai sähköisillä folklevyillä. Khalifa itse laulaa vahvasti, mutta pehmeästi.

Levylle valikoituneet kappaleet ovat synkkiä. Samaan aikaan niistä versoo toivo.

”Ehkä biisieni perimmäinen viesti on se, että et ole yksin. Ja että rakkautta voi löytyä paikoista, joista sitä ei uskoisi löytyvän.”

SUAD, Waves. Svart Records, 2021.