Vapaa ja kuriton

Iggy Popin albumi tarjoaa kaikkea kuulaasta ambientista uhkaavaan rockiin.

levy
Teksti
Tero Alanko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Nuorena Iggy Pop keikisteli läpinäkyvissä pvc-housuissa ja käveli yleisön kätten päällä sivellen itseensä maapähkinävoita. Nykyään hänen askeleensa ontuvat, mutta rock’n’rollin kuriton henki on ”punkin kummisedässä” yhä läsnä.

The Stooges -yhtyeen hurjista päivistä on kulunut puoli vuosisataa ja David Bowien tuottamista klassikkolevyistä yli 40 vuotta. Edellisen albuminsa (Post Pop Depression, 2016) Iggy Pop teki Queens Of The Stone Age -yhtyeen pomon Josh Hommen kanssa. Paikoin sen raukea rock kuulosti paljon 1970-luvun alun Bowielta.

Post Pop Depressionia seuranneen kiertueen jälkeen Iggy Pop tunsi olonsa väsyneeksi ja mietteliääksi. Popin mukaan Free-albumi ”vain tapahtui” hänelle.

Iggy Popin, 72, keskeiset työkumppanit Free-levyllä ovat jazz-trumpetisti Leron Thomas ja säveltäjä-kitaristi Sarah Lipstate. Kokonaisuus on lyhyt ja moninainen, kuulaasta ambientista uhkaavaan rockiin.

Puolet levyn materiaalista on luokiteltavissa spoken wordiksi. Iggy Pop jopa lausuu Dylan Thomasin kuuluisan runon Do Not Go Gentle Into That Good Night. Sen suhde vaikkapa Dirty Sanchez -kappaleen tekstiin on hurmaava: ”Just because I like big tits / doesn’t mean I like big dicks.”

Uusi Til Wrong Feels Right -kirja (Penguin Books, 2019) sisältää yli sata Iggy Popin sanoitusta. Niissä on oma, kiehtova kuvastonsa, joka sisältää likaa ja rappiota, mutta myös suunnatonta elämäniloa ja ymmärrystä. The Idiot– ja Lust For Life -levyillä (1977) Iggy Pop nappasi sanoituksia ilmasta, improvisoi tai lauloi osuutensa pienten muistilappujen varassa. Hänen teoissaan on edelleen samaa hetkeen heittäytymistä ja fiiliksen vietäväksi antautumista.