Kun sointi alkaa kirkastua

Brittiläinen Nicholas Collon on aloittanut kautensa RSO:n historian ensimmäisenä ulkomaalaisena ylikapellimestarina. Mihin Ylen sinfoniaorkesteri on matkalla?

Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

 

Puolitoista vuotta ilman taputuksia.

Mutta nyt aplodeilta ei voi välttyä. Radion sinfoniaorkesterin uusi ylikapellimestari, 38-vuotias Nicholas Collon astelee lavalle Helsingin Musiikkitalossa.

Collon kääntyy kevyesti orkesteriaan päin. Tummat kiharat heilahtavat minne haluavat.

Sali taputtaa.

Soittajat ja ylikapellimestari ovat odottaneet tätä hetkeä.

Ensimmäistä kertaa sitten kevään 2020 Radion sinfoniaorkesteri esiintyy isolla, täysimittaisella orkesterilla, kaikki yhdessä.

Muusikot ovat pukeneet ylleen mustaa ja punaista. Lavalla vilahtavat punaiset korkokengät. Hymyjä, mustien kasvomaskien läpi.

Soittajat ja Collon ovat odottaneet myös yleisöä. Soittaminen tyhjille saleille tai kameroille, ilman aplodeja, on jäätävää.

Konserttisali on hädin tuskin puolillaan, mutta nyt täällä on sentään ihmisiä, satoja. Turvavälit ovat edelleen paikoillaan.

On 8. syyskuuta. Uuden ylikapellimestarikauden avajaiskonsertti on alkamassa. Ohjelmisto on jännittävä, tarkoin mietitty. Adèsia, Mozartia, Boulangeria, Wennäkoskea ja Stravinskya.

Konsertin aloittaa brittiläisen Collonin maanmiehen Thomas Adèsin Dawn (2020). Se kertoo aamunkoitosta, uudesta toivosta, ja on sävelletty keskellä koronakriisiä. BBC:n Proms-festivaali esitti teoksen viime syksynä, Simon Rattle johti, ilman yleisöä. Collonin maanmiehiä Rattlekin.

Ranskalaiselta Lili Boulangerilta (1893–1918) Collon on valinnut Kevätaamun. Debussymäinen teos on 24-vuotiaana kuolleen säveltäjän viimeisimpiä sävellyksiä.

Radion sinfoniaorkesteri on matkalla johonkin uuteen.

Sali hiljenee.

 

Rakkautta ensi silmäyksellä. Näin kaikki kuvailevat Collonin Suomen-debyyttiä.

Se tapahtui 24. maaliskuuta vuonna 2017.

Collon oli 34-vuotias, nouseva nuoremman polven kapellimestari mutta Suomessa vielä melko tuntematon.

RSO:n intendentti Tuula Sarotie oli kuullut Collonista hyvää kollegoilta Lontoossa. Hän lähetti viulisti Pekka Kuusistolle tekstiviestin. Kuusisto oli soittanut Collonin kanssa.

Sarotie: ”Onko Collon hyvä?”

Kuusisto: ”On. Napatkaa.”

Sarotie: ”Kiitti, napataan.”

RSO kutsui Collonin viikoksi Helsinkiin. Silloinkin soitettiin Adèsia. Kaksi hyvin vaikeaa teosta: Dances from Powder her Face ja pianokonsertto In Seven Days. Ja vielä yksi Prokofjevin iso sinfonia.

Ohjelmisto oli soittajille hyvin hankala. Paljon nuotteja, Adèsin omintakeinen sävelkulku, paljon teknisiä haasteita.

Solistina oli pianisti Laura Mikkola.

Helsingin Sanomat antoi konsertille ylistävän arvion. Prokofjevin viidennen sinfonian tulkinta jäi lehden musiikkikriitikolle ”pysyvästi mieleen”.

”Partituurin, orkesterin ja kapellimestarin saumaton yhteys ratkaisee kaiken”, Lauri Otonkoski kirjoitti.

Konserttiviikon jälkeen Collon palasi kotiin Lontooseen. Hän työskenteli Haagin Residentie-orkesterin toisena pääkapellimestarina. Seuraavina kuukausina hänet valittiin orkesterin ylikapellimestariksi ja Kölnin Gürzenich-orkesterin päävierailijaksi.

Kalenteri oli täynnä kahdeksi vuodeksi eteenpäin.

RSO:ssa soittajat käytännössä valitsevat orkesterin ylikapellimestarin. Vierailijat ”skannataan” tarkasti.

Konserttiviikon päätteeksi orkesterin valtuuskunta marssi intendentti Tuula Sarotien luokse.

Collonista innostuneet soittajat halusivat sitoa hänet tiukemmin orkesteriin, ehkä päävierailijaksi.

Uutta ylikapellimestaria ei silloin vielä etsitty. RSO:ta vuodesta 2013 johtanut Hannu Lintu istui silloin vielä vankasti tuolillaan, Sarotie sanoo.

Myöhemmin Lintu siirtyi ylikapellimestariksi Suomen Kansallisoopperaan. Neuvottelut käytiin vuosina 2018–2019.

RSO:ssa alkoivat kokoukset seuraajasta.

Oli orkesterin valtuuskunnan kokous. Orkesterin johtoryhmän kokous. Äänenjohtajien kokous. Koko orkesterin yhteinen kokous. Erilaisia vaihtoehtoja käytiin läpi.

RSO:ssa soittajat käytännössä valitsevat orkesterin ylikapellimestarin. Kun uusi kapellimestari vierailee johtamassa, soittajat alkavat heti ”skannata” potentiaalista ehdokasta.

Pöydällä oli useita nimiä, viidestä kymmeneen. Keskusteluissa Collon nousi kirkkaaksi ykköseksi. Valinta oli yksimielinen.

Mikä Collonissa vakuutti?

”Luonnollinen tapa johtaa, mutkattomuus, vuorovaikutuksellisuus, vaativuus ja tarkkuus, ilon etsiminen musiikin johtamisesta”, sanoo kakkosviulisti Mirka Malmi.

”Hän tietää tarkkaan mitä haluaa kuulla ja miten sinne päästään. Harjoituksissa hän ottaa kaiken mahdollisen ajan asioiden tekemiseen mutta säilyttää samalla positiivisen tunnelman ja musiikin tekemisen ilon”, kertoo israelilainen harpisti Sivan Magen.

Intendentti Tuula Sarotie vaikuttui brittikapellimestarin valtavasta osaamisesta, tehokkaasta ajankäytöstä harjoituksissa ja kannustavasta, rohkaisevasta ja positiivisesta otteesta johtajana.

”Jo yhden viikon aikana Collon sai aikaan sellaista soinnin kirkkautta, joka on hänelle luonteenomaista.”

Ennen lopullista päätöstä RSO:n kolmikko kävi kuuntelemassa Ranskan radion filharmonisen orkesterin konsertin Pariisissa. Ryhmään kuuluivat Sarotie, Ylen luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén ja RSO:n valtuuskunnan puheenjohtaja Maria Puusaari.

Sen jälkeen päätös oli selvä.

 

Nicholas Collon vastasi ”kosintaan” nopeasti kyllä.

”Orkesterin resurssit, konserttisali, orkesteri itse, fantastinen hallinto, konserttien suorat lähetykset radiossa ja televisiossa”, hän perustelee.

Ja se tosiasia, että orkesteri voi soittaa paljon myös vaativimpia ja rohkeampia teoksia, kuten nykymusiikkia.

Collon kiinnitettiin RSO:n ylikapellimestariksi keväällä 2019 pikavauhtia, lopulta vain yhden konserttiperiodin perusteella. Se on maailmalla melko harvinaista.

RSO:lla ei ollut aikaa odottaa seuraavaa visiittiä.

”Joku muu olisi todennäköisesti napannut hänet”, Tuula Sarotie sanoo. ”Ja jos joku haikaili tänne Simon Rattlea, voidaan todeta, että se ei nyt vain onnistu.”

Collon on johtanut monia orkestereja ja yli 200 uutta teosta. Silti häntä pidettiin yllätysnimenä. Joidenkin mielestä jopa riskinä, koska hän on RSO:n ensimmäinen ulkomaalainen ylikapellimestari.

Neuvotteluiden aikana Radion sinfoniaorkesterin pitkä perinne oli avoimesti ja kirkkaasti pöydällä, Sarotie sanoo.

RSO on Yleisradion orkesteri, lähes satavuotinen. Orkesteri soittaa paljon suomalaista nykymusiikkia ja kantaesittää useita teoksia vuosittain. Sen tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria.

Sopiiko ulkomaalainen ylikapellimestari promoamaan suomalaista taidemusiikkia?

Sarotie ei ole huolissaan.

”Peruskallio pysyy, mutta uudenlaisia kasveja kasvaa siihen päälle.”

Collonin persoonallisuus ja lähtökohdat ovat ”ratkaisevasti erilaiset” kuin edeltäjiensä. Hannu Lintu, Sakari Oramo ja Jukka-Pekka Saraste ovat kukin saaneet omalla kaudellaan aikaan valtavia edistysaskelia orkesterissa, Sarotie korostaa.

”Mutta kyllä tästä uudenlainen aikakausi alkaa, uudenlainen ilmapiiri.”

Mutta mikä muuttuu nyt? Vai muuttuuko?

’Da-da-da-da-da-daa.”

Collon kasvoi Lontoon eteläisellä esikaupunkialueella, Surreyssä. Kun hän tuli koulusta kotiin, joka puolella soi musiikki.

”Koko ajan.”

Collonin vanhemmat olivat tavanneet toisensa kuorossa. Äiti oli viulun- ja pianonsoiton opettaja. Hän opetti oppilaitaan kotona. Oppilaita kävi viikossa 40, eritasoisia.

Isoäiti oli ”fantastinen” pianonsoittaja, Collonin opettaja ja musiikillinen esikuva.

Collon alkoi soittaa pianoa, kun oli viiden. Kuusivuotiaana hän siirtyi alttoviuluun. Kymmenvuotiaana hän pääsi soittamaan alttoviulua hyvätasoiseen kansalliseen nuoriso-orkesteriin. Siellä soittivat myös vanhemmat sisaret.

Collon innostui johtamisesta nuoriso-orkesterissa. Jokin kolahti, kun hän soitti kakkosviulua nuoriso-orkesterin harjoitellessa Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajia.

13-vuotiaana Collon muutti yksityiseen sisäoppilaitokseen, Eton Collegeen, Windsoriin. Hän sai musiikkistipendin.

Kokemus oli ”ihmeellinen ja valtava etuoikeus”. Alemmalla luokalla opiskeli prinssi Harry, ylemmällä prinssi William.

”Myös belgialainen isäni on käynyt Etonin, samoin setäni.”

Etonin eliittikoulun on käynyt myös suuri määrä Britannian pääministereitä. Collon sanoo, että Eton antaa lapsille ja nuorille perinnöksi ”ällistyttävän määrän” itseluottamusta.

”Yleensä liikaa”, hän naurahtaa ja ottaa esimerkeiksi koulun kasvateista konservatiivipääministerit Boris Johnsonin ja David Cameronin.

Collonilla itsellään tuntuu olevan itseluottamusta juuri sopivasti. Hän myöntää olevansa vähän kiusaantunut omasta taustastaan, koska niin harvalla on mahdollisuus yksityiseen koulutukseen.

”Kannatan valtiollista koulujärjestelmää.”

Britanniassa monet kapellimestarit ovat yläluokkaisista taustoista ja käyvät usein Cambridgen ylipiston. Myös Collon jatkoi Etonista Cambridgeen, musiikinopetuksestaan tunnettuun Clare Collegeen.

”Fantastinen paikka!”

Siellä hänestä tuli urkuopiskelija. Clare Collegella on kansainvälisesti tunnettu kuoro, jota Collon sai johtaa. Siellä hän oppi kuuntelemaan ihmisääntä.

Cambridgessa Collon tutustui myös huilistivaimoonsa Jane Mitchelliin. Heillä on kolme lasta, 8-, 5- ja 1-vuotiaat – ja yhteinen kamariorkesteri Aurora.

Collon kasvoi Lontoon esikaupunkialueella, Surreyssä. Kun hän tuli koulusta kotiin, joka paikassa soi musiikki.

Kun Collon valmistui Cambridgestä vuonna 2004, asiat olisivat voineet mennä eri rataa. Tai samaa rataa kuin suomalaiskapellimestareilla yleensä.

Collon suunnitteli opintoja Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla. Hän oli jo täyttänyt hakemuksen internetissä, mutta se jäi lähettämättä. Väliin kiilasi Aurora, jonka hän perusti yhdessä muusikkoystäviensä kanssa.

Mitä kokemus on opettanut?

”Wow”, hän sanoo.

”Aurora on opettanut minulle kapellimestarina ihan kaiken. Se on minun ensimmäinen lapseni. Niin tärkeä osa elämääni.”

Britanniassa Collon tunnetaan parhaiten juuri Auroran perustajana ja sen ylikapellimestarina. Englantilais-ranskalainen vaimo toimii orkesterin luovana johtajana.

Yli 15 vuotta perustamisensa jälkeen Aurora on etabloitunut osaksi Lontoon musiikkielämää. Se konsertoi joka syksy Lontoon arvostetulla BBC:n Proms-festivaalilla.

Auroran konsertit muistuttavat happeninkejä, jopa kabaree-esityksiä. Muusikot soittavat nuotteja ulkomuistista, seisaaltaan, pimeässä tai erilaisten valoinstallaatioiden kanssa. Jopa pitkiä ja vaativia teoksia, kuten Berliozin Symphonie Fantastiquen.

Auroran ilotteleva ja kekseliäs tapa lähestyä musiikkia tuo Collonin saaman perinteisen musiikkikoulutuksen rinnalle toisenlaisen svengin.

Tästä on saatu jo esimakua Musiikkitalossakin. RSO soitti syyskuussa Stravinskyn varhaisen pienoisoopperan Renard puoliksi näyttämöllisenä versiona.

Muusikot olivat pukeutuneet värikkäisiin hattuihin ja irrottelivat lavalla. Se oli uutta, ”collonia”.

Ylikapellimestari saapui lavalle päässään punainen sirkustirehtöörin hattu. Kapellimestarin korokkeeseen oli kiinnitetty ketun takalisto. Laulajat nousivat eläinkuvin maalatusta laatikosta ja avasivat suutaan.

”Ihana olla täällä. Kuin olisi elossa”, yksi konsertin kuuntelijoista totesi salissa konsertin jälkeen.

Ohjelmiston suunnittelu on keskeinen osa RSO:n ylikapellimestarin työnkuvaa.

Collon nostaa kausillaan esiin kolme teemasäveltäjää. Kuluvan kauden 2021–2022 teemasäveltäjät ovat Igor Stravinsky, Thomas Adès ja Lotta Wennäkoski.

Ajatuksena on tuoda orkesterin ja yleisön eteen musiikkia, jota orkesteri ei ole soittanut pitkään aikaan tai ehkä koskaan. Yhdeltä kuolleelta ja kahdelta nykysäveltäjältä.

Päivää ennen avajaiskonserttia RSO harjoitteli konserttisalissa Wennäkosken rytmisesti monitasoista Flounce-teosta.

Wennäkoski antoi kehuja, esitti muutaman toiveen, tempon tarkistamista, hienosäätöä. Yhtä keskijaksoa hiukan rauhallisemmaksi, loppujaksoa menevämmäksi.

Säveltäjä kysyi, voisivatko viulut lisätä hiukan volyymia muutamissa tahdeissa. Näin niiden kuviointi pääsisi kokonaisuuden seasta enemmän esille.

Viisikymppinen Wennäkoski on Collonin valinta suomalaiseksi nykysäveltäjäksi tälle kaudelle. Collon haluaa tuoda jotain uutta, se on tässä, nuoremman polven suomalainen nykysäveltäjä.

Collon tuulettaa Radion sinfoniaorkesteria. Uutta on myös se, ettei hän ole RSO:n kasvattama, kuten sen ylikapellimestarit ovat usein olleet.

”On pikemminkin etu saada ylikapellimestari, jolla ei ole samanlaista taustaa kuin kaikilla edeltäjillään. Se laajentaa myös meidän repertuaariamme tulevaisuudessa”, kakkosviulisti Mirka Malmi sanoo.

Soittajien piiristä nousi myös ajatus, että olisi hyvä saada ylikapellimestari ulkomailta, joku, ”joka ei tunne ketään”.

”Siihen on ehkä kiteytettynä jotakin, mitä tässä on haettukin”, Tuula Sarotie sanoo.

”Perustyö jatkuu, mutta on erittäin terveellistä, että ikkunasta tulee sisään vähän uudenlaista tuulta.”

Myös Wennäkosken mukaan Collonin ”ulkopuolisen katse ja korva voivat olla hyväksi”.

”Se on ikään kuin raikas lähtökohta, kun tutustuu pienen maan ja pienten piirien musiikkiin.”

Wennäkoski kuvaa RSO:n soittoa harjoituksissa mainioksi, raikkaaksi ja meheväsointiseksi. Collon tuntui hakevan johtamisellaan ”kokonaistunnelmaa ja svengiä”.

Collon kuuli Flounce-teoksen vuonna 2017 BBC:n Proms-festivaalin päätöskonsertissa Royal Albert Hallissa, ja ihastui.

Itsenäissyyspäivän konsertissa kuullaan Wennäkosken teos Sedecim, tammikuussa huilukonsertto Soie ja kevätkauden päätöskonsertissa harppukonsertto solistinaan harpisti Sivan Magen.

 

Jotain hyvin perisuomalaistakin Collonissakin on. Hänestä tuli Sibelius-fani jo nuoriso-orkesterin aikoina.

Suomalaisista nykysäveltäjistä Collon tuntee parhaiten Magnus Lindbergin ja Kaija Saariahon musiikkia, koska on johtanut heidän teoksiaan.

Ylikapellimestarivalinnan jälkeen alkoi opiskelu. Hän sai valtavan määrän partituureja ja Youtube-linkkejä eri aikakausien suomalaisista teoksista, ”joita olisi hyvä kuunnella ja tuntea”. Ernst Mielckistä nykypäivän säveltäjiin.

Hän itse ei näe ongelmaa siinä, miksi ei voisi ymmärtää suomalaisen konserttiyleisön tarpeita, vaikka ei tunne suomalaisia nykysäveltäjiä yhtä hyvin kuin edeltäjänsä.

RSO soittaa Collonin kaudella paljon suomalaista musiikkia mutta myös muuta. Kuten harvemmin Suomessa kuultujen brittiläisten säveltäjien Edward Elgarin ja William Waltonin teoksia.

RSO soitti syyskuussa Waltonin sinfonian nro 1, jonka rakenteessa voi kuulla Sibeliuksen vaikutuksen. Lopuksi muusikot tömisyttelivät jalkojaan. Jalkojen tömisyttely on aina erityiskiitos kapellimestarille.

”Walton oli suuri Sibelius-fani”, Collon sanoo.

Hän muistuttaa, että itse asiassa englantilaiset orkesterinjohtajat ottivat Sibeliuksen musiikin ohjelmistoonsa jo 1930–1950-luvuilla, ennen saksalaisia ja ranskalaisia orkestereita.

”Brittikapellimestarit Colin Davis ja Simon Rattle tekivät Sibeliuksesta lopulta todella kuuluisan.”

Ehkä läheisin brittisäveltäjä Collonille on kuitenkin Thomas Adès.

Todellinen nero, briljanttia musiikkia, monitahoista, hyvin haastavaa ja intellektuellia mutta myös hyvin jännittävää, kaunista ja esteettisesti miellyttävää, hän kuvaa. Sanat loppuvat kesken.

Kyllä, Collon näkee Adèsin musiikissa myös jotain brittiläistä, ehkä juuri teosten monimuotoisuudessa ja kauneudessa, mutta myös jotain tyylillisesti samaa kuin suomalaisessa nykymusiikissa.

”Se ei yritä olla modernia vain ollakseen modernia, eikä ole koskaan vaikeaa vain ollakseen vaikeaa, niin kuin jotkut nykymusiikkiteokset. Adèsin teoksista ymmärrän aina, miksi se on vaikeaa.”

 

Collon saa johdettavakseen orkesterin, joka on kansainvälisempi kuin koskaan.

Hän johtaa RSO:ta yksitoista viikkoa vuodessa. Sopimus on aluksi kolmivuotinen.

Noin sadasta Radion sinfoniaorkesterin muusikosta noin 25 on ulkomaalaisia. Työkieli on ollut jo pitkään englanti.

Kansainvälistymistä on vauhdittanut myös se, että RSO:n konsertteja on voinut kuunnella kansainvälisinä striimilähetyksinä.

Israelilaisen harpistin Sivan Magenin mielestä Radion sinfoniaorkesterille on hyväksi, että soittajat ovat eri puolilta maailmaa.

Hän iloitsee myös siitä, että Collon tuntee paljon muitakin kuin suomalaisia nykysäveltäjiä ja tuo ohjelmistoon oman repertuaarinsa ja ajatuksensa.

”On hyvin tärkeää, että ylikapellimestarit vaihtuvat.”

Magen uskoo, että Collonilla on hyvin selkeä näkemys siitä, mihin haluaa viedä orkesteriaan.

”Syntyy vaikutelma, että hän tuo hiljalleen mukaan ajatuksiaan Aurora-orkesteristaan. Se on mielestäni hienoa.”

Magen pitää selvänä myös sitä, että Collonilla on ajatuksia, mihin suuntaan haluaa muovata orkesterin sointia ja tyyliä.

”Jotain kevyempää, tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa.”

”Avoimempaa ja lämpimämpää”, viulisti Mirka Malmi sanoo vieressä.

”Mielestäni tämän pystyi jo kuulemaan avajaiskonsertista”, Magen jatkaa.

Collon liikehtii orkesterin edessä spontaanisti. Vuorovaikutus soittajiin on suora ja välitön.

Nicholas Collon hymyilee. Hän seisoo orkesterinsa edessä ja hymyilee.

Avajaiskonsertti huipentuu Stravinskyn Petruska-balettimusiikin versioon vuodelta 1947.

Stravinsky sopii Collonille. Siinä on sopivaa ilakoivuutta, silmäkääntötemppumaisuutta, jotakin mikä istuu brittiläiseen huumoriin, jota Collon ihailee.

Collon liikehtii orkesterin edessä luonnollisen spontaanisti ja pakottomasti. Vuorovaikutus soittajiin on suora ja välitön, kasvoille nousee vähän väliä hymy, ilo.

Kun Hannu Linnulla oli ylikapellimestarina valtava draaman taju, voima ja energisyys, Collon saa musiikin virtaamaan ja soinnin kauniiksi.

Avajaiskonsertissa kuulee, että Radion sinfoniaorkesterin osaaminen ja sointuvuus ovat huippuluokkaa.

”On riemastuttavaa olla täällä”, Collon sanoo välipuheessaan hienolla brittiaksentillaan.

”Tästä alkaa uusi luku Radion sinfoniaorkesterin historiassa.”

Yleisö taputtaa hyväksyvästi, ei vielä nouse seisomaan.

Mutta luottamus on lunastettu.

 

RSO-festivaali Thomas Adès, Helsingin Musiikkitalo, 15.–29.10. Festivaaleilla esitetään kaksi kantaesitystä.

Sisältö