Kauttaaltaan pyhää

Arvo Pärtin musiikki kuulostaa helpolta, mutta se syntyy puhdistustulen kautta.

musiikki 21.02.2020 06:00
Kari Salminen
Arvo Pärt.
Arvo Pärt. © Birgit Püve/The Washington Post/Getty Images

Virolainen Arvo Pärt on melkein hittituote, musiikiltaan ja ilmiönä varsinkin. Helmikuussa häntä esitettiin Helsingissä kirkkokonsertissa otsikolla Sakraalinen minimalismi. Piano, viulu ja gongit yhdistivät kamarimusiikin ääniterapiaan.

Terapeuttisessa vaikutuksessa ei ole mitään taidetta alentavaa. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät muuten klassisesta musiikista niin välitä, kykenevät henkistymään Pärtin ”uusyksinkertaisuudesta” tai ”siunausmusiikista”.

Noita termejä todella käytetään.

Kuka kehtaa väittää, että taidemusiikilla on vain yksi tehtävä? Että sen on oltava vihittyjen juttu.

Pyhän kaikuja on siinäkin, jos puhutaan musiikista jonkinlaisen pappisluokan omaisuutena ja sen välittämänä taiteena.

 

Pärt on itse kirjoittanut musiikistaan näin:

Valinnat
novellikokoelma

Harry Salmenniemi on taas vahvoilla, vaikkei edeltävään tasoon ylläkään.

Elokuva

romaani

runot

Sirpa Kyyrönen vaikuttui Kalevalan Marjatasta, Kristiina Wallin kielen suhteesta todellisuuteen.

Teatteri

Q-teatterin Pääomani on turvallinen ja hyväntahtoinen komedia.

levytärpit

Avainsanat
Sisältö