Tuttu ja turvallinen

Manic Street Preachers muistelee menneitä.

levy
Teksti
Tero Alanko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vallankumous söi lapsensa nopeasti. 1990-luvun alussa Manic Street Preachers julisti haluavansa tuhota rock’n’rollin. Viiden vuoden päästä yhtyeen sovinnainen, eeppinen kitararock soi kaikkialla.

Keväällä 1996 ilmestynyt Everything Must Go -albumi toi Manicsille valtavasti kuulijoita. Monet kiinnittivät huomiota sanoitusten yhteiskunnallisuuteen vain yhteislauluun yllyttävien kertosäkeiden kohdalla, ja silloinkin väärin ymmärtäen: ”We don’t talk about love/we only want to get drunk!

Walesin tärkein rockyhtye palaa uudella albumillaan Everything Must Go -tunnelmiin. Resistance Is Futile -levyn kappaleet ovat isoja ja selkeitä, eivätkä tekstiteemat yllätä. Manic Street Preachersin jäsenet rakastavat punkin ja peribrittiläisen indiepopin ohella klassista kitararockia, kuten Guns’ N’ Rosesia ja Hanoi Rocksia. Uuden Broken Algorithms -kappaleen kitaratilutus kuulostaa jopa Iron Maidenilta.

Aiheita ovat David Bowie, kuvataiteilija Yves Klein, valokuvaaja Vivian Maier, runoilija Dylan Thomas ja hänen vaimonsa Caitlin sekä vanheneminen, muistot ja muutokset. ”There will be no parades for the likes of us/the wars we fight are doomed to be lost”, lauletaan kappaleessa Sequels of Forgotten Wars.