Ruman itkun papitar

levy 25.11.2021 18:00
Samuli Knuuti

Englannin kielen termi ugly cry (”ruma itku”) on jäljitettävissä 1970-luvulle, mutta oireellisesti se on yleistynyt nimenomaan sosiaalisen median valtakaudella. Se viittaa hallitsemattomaan itkuun, joka vetää kasvot irvistykseen, sotkee meikin ja kuulostaa mursun hermoromahdukselta – itkuun, joka ei näytä jalolta ja kauniilta. Aivan kuin ihmiset itkisivät saadakseen tunnetilastaan näyttävän Instagram-postauksen.

Englantilaisen Adele Adkinsin leipälajiksi on jo kolmella edellisellä aivan kohtuuttomasti myyneellä albumilla osoittautunut ”ugly cry ballad”, laulut, joissa esittäjä keventää sydänsärkyistä mieltään kuulijan niskaan niin, että se herättää samaa kokeneissa katarttisia tunnetiloja.

Adele on jo ennakkohaastatteluissa kertonut uuden 30-albuminsa olevan avioerolevy. Kun ensimmäiset kuulemamme säkeet ovat ”I’m taking flowers to the cemetery of my heart”, on ilmiselvää, ettei meitä odota 58 minuuttia ylistystä kevään iloille ja uusille rakkauksille.

Valinnat
tietokirja

Kino-Suomi on elämäntyön kokoinen teos elokuvien esittämisen historiasta.

Elokuva

Elämäkerta

kuvataide

Kuvittaja Brooklynista teki Pori Jazz 2022 -julisteen.

näyttelytärpit

Avainsanat
Sisältö