Lumoava avaus
Reininkulta kutsuu Richard Wagnerin jumalhämärään. Anna Kelon ohjaus tenhoaa alkusoitosta lähtien.
Preludi, joka pohjustaa tulevia osia. Richard Wagnerin Reininkulta on mammuttimaisen Nibelungin sormus -tetralogian avausteos. Ooppera liikkuu syvällä muinaisgermaanisessa jumalhämärässä, jossa jumalat, kääpiöt ja jättiläiset tavoittelevat kulta-aarretta. Aarteesta taotun sormuksen omistajalla on kaikki valta maailmassa. Tässä vaiheessa moni tämän päivän ihminen alkaa jo haukotella – suotta, sillä Reininkullan teemat, rakkaudettomuus, ahneus, omahyväisyys ja vastuuttomat päätökset, ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa.
Anna Kelon ohjaus syntyi poikkeuksellisen julkisuuskohun saattelemana, sillä oopperasarjan ohjaajaksi kiinnitetty Kari Heiskanen sai potkut jo suunnitteluvaiheessa.
Heiskanen olisi siirtänyt hahmot finanssikapitalismin maailmaan. Kelon ohjauksessa jumalat ovat perinteisiä antiikin sankareita. Ratkaisu on paitsi viisas, myös onnistunut: kokonaisuus on looginen, kirkas ja linjoiltaan selkeä.
Anna Kelon omalakisen teoksen lumo alkaa jo alkusoitosta. Se toistaa minuuttikaupalla Es-duurin kolmisointua, joka alun yksittäisestä sävelestä kasvaa huumaavasti väreileväksi orkesterikudokseksi. Alkusoitto kuvaa reinintyttärien karkelointia virran syvyydessä.