Heitetään paskaa seinään ja katsotaan, mikä jää kiinni – ”Se ei ole meidän tapa”, sanoo Pimeys-yhteen Pekka Nisu

Pimeys on kahden lauluntekijän yhtye.
Musiikki 9.6.2017 17:13

Pimeys. © Tero Ahonen

Nykyään kaiken pitää tapahtua nopeasti. Jos artistin ensimmäinen levy ei menesty, toisen mahdollisuuden saaminen on vaikeaa. Yhtyeet eivät saa kasvaa rauhassa, vaan niiden pitää olla heti valmiita tuotteita.

Aina on myös niitä, jotka ovat vastahankaan. Helsinkiläinen Pimeys on kehittänyt ilmaisuaan kaikessa rauhassa ja julkaissut kolme hyvää, harkittua ja erilaista albumia.

”Toimintatapa tuntuu nykyään olevan, että heitetään paskaa seinään ja katsotaan, mikä jää kiinni. Se ei ole meidän tapa”, kertoo Pimeyden laulaja-kitaristi Pekka Nisu.

Pimeyden kaltaisia bändejä oli 1980- ja 1990-luvulla pilvin pimein. Nykyään ne ovat harvassa. Enää ei ole mahdollista tehdä jatkuvasti kiertueita ja julkaista levyä joka vuosi.

Nisulta kysytään usein, kaipaako Pimeys 1980-lukua – siis suomirockin kulta-aikaa. Tai onko tämä väärä aika Pimeydelle.

Kysymykset tuntuvat hänestä järjettömiltä.

”Me ei olla nähty mitään muuta aikaa. Nykyään voi tehdä monia asioita omatoimisesti. 1980-luvulla se oli vaikeampaa.”

Nisun mielestä yhtye on kiinni nykyajassa, tuoreella Silkkitie-levyllä ehkä vielä tiukemmin kuin ennen.

”Se, mitä jotkut pitävät kasarivaikutteina, tulee The XX:n ja muiden uudempien juttujen kautta. Toisen käden reittiä.”

Video: Loista kuin tähti. Lähde: PimeysVEVO/Youtube.

Yhtyeeseen kuuluu kaksi taitavaa lauluntekijää. Nisu ja Joel Mäkinen työskentelevät erillään ja laulavat omat kappaleensa. Se tuo musiikkiin eloisuutta ja dynamiikkaa.

”Me eletään tätä elämää vähän eri nopeudella”, Nisu kertoo. ”Meidän tekeminen tapahtuu eri sykkeellä. Joel on nopea ja mä hidas.”

Laulut menevät lopulta samojen suodattimien läpi. Bändin soitto liimaa kaiken Pimeyden musiikiksi. Silkkitie-levyllä sävykäs rock soi entistä modernimmin. Toiset biisit ovat minimalistisia, toiset suuria ja maalailevia.

Tekstit pohtivat kirjoittajien omaa elämää ja ympäristöä. Meidän huoneeseen syntyi Nisun yhteiskunnallisesta turhautumisesta. ”Olin koulutusleikkauksia vastustavassa mielenosoituksessa. Tunnelma oli epäuskoinen. Kun tulin kotiin, tein heti sen biisin.”

”Tuntuu hullulta, että leikkauspäätökset kohdistuvat opiskelijoihin tai muuten huonossa tilanteessa oleviin ihmisiin. Eikö juuri heitä pitäisi auttaa?” 

 

Pimeys Helsingin Sideways-festivaalilla lauantaina 10.6.