Figaron naimasotkuja selvitellään sujuvasti, jopa eroottisen pikkutuhmasti

Arvio: Anna Kelo keskittyy epookkiohjauksessaan siihen, kuinka ihminen peilaa toista ihmistä ihmissuhdedraaman keskellä.
Musiikki 22.10.2016 18:43
Risto Nordell

Hanna Rantala ja Melis Jaatinen Figaron häissä. © Heikki Tuuli

Figaron häiden uusintaensi-illan tunnelmat olivat kuin suomalaisissa häissä: ensin pönötetään hieman jäykkinä, mutta loppuillasta juttu jo luistaa.

Kapellimestari Kristiina Poskan ote alkusoitossa oli laiskanlainen, ja orkesterin fraseeraus olisi kaivannut lisää ketteryyttä ja rytmisiä aksentteja. Oopperan alkua vaivasivat orkesterin ja laulajien rytmiset erimielisyydet. Onneksi ne korjaantuivat illan aikana.

Esitys ei pikkupuutteistaan huolimatta estänyt nauttimassa Mozartin musiikista ja Lorenzo da Ponten libreton vallattomista käänteistä. Beaumarchais’n kuuluisaan näytelmään perustuva libretto sisältää myös satiirista yhteiskuntakritiikkiä, joka suomii rankasti aateliston oikeuksia.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu