Björkin ilta oopperassa

Björkin popkappaleet kääntyivät oopperaksi.

levy 05.12.2019 06:00
Matti Komulainen
Nationaltheater Mannheim: Björk’s Vespertine – A Pop Album as an Opera. Oehms Classics, 2019.
Nationaltheater Mannheim: Björk’s Vespertine – A Pop Album as an Opera. Oehms Classics, 2019.

Poplevy oopperana? Toimii!

Björkin levy Vespertine (2001) oli islantilaistaiteilijan uralla käännekohta pois perinteisistä työmetodeista. Samalla se edusti siirtymää kohti uutta, kokonaisvaltaista teoskonseptia. Nyt Vespertinestä on tehty moderni ooppera.

Ja miksi ei. Björkin laulujen perusolemus palvelee oopperamuotoa. Vespertinen kappaleet, kuten Hidden Place, Cocoon ja Pagan Poetry, ovat melodisia helmiä, joiden rakenteet taipuvat taidelaulun kielelle. Ne ovat myös tuotannollisesti täydelliseksi hiottuja pienoismaailmoja, kokonaistaideteoksia itsessään.

Yhtenäistaideteos tai kokonaistaideteos, Gesamtkunstwerk, taas on käsitteenä oopperan ydintä. Jo ilmaisumuodon avaintekijäksi henkilöitynyt säveltäjä Richard Wagner tavoitteli musiikkinäytelmissään kokonaisvaltaista elämystä, jossa musiikki ja draama, runous ja tanssi sekä näytelmä ja spektaakkeli ovat kaikki yhtä.

 

Aivan kuten näin luotu ooppera pyrkii häivyttämään rajan elämän ja taiteen samoin kuin yleisön ja esittäjän välillä, myös Vespertine nostaa yksilön havainnot yleismaailmalliselle tasolle. Björkin laulujen minäkertoja on siten kuka tahansa, joka käy läpi huikeaa tunteiden myllerrystä. Sinä tai minä, tai tuo henkilö tuolla ruuhkabussin huurteisen ikkunan takana, matkalla ehkä tärkeään kohtaamiseen.

Lisäksi popmusiikki siinä mielessä kuin Björk sitä tekee on erityisen kuvallista ja teatraalista.

Se on näkynyt laulaja-lauluntekijän konserteissa dramaattisina puvustuksina ja lavastuksina. Tulkinnoille mukautuu myös Björkin käyttämä runollinen kieli ja hahmogalleria, jotka jättävät runsaasti tilaa uusille näkemyksille.

Kaiken tämän myötä Vespertinestä muotoutuu elävää musiikkiteatteria. Nationaltheater Mannheimin sovituksessa rakkauden ja kohtalon pohdinnoista purkautuu oopperan kaanoniin loksahtavia aarioita, joista edelleen tunnistaa alkuteoksen muodon ja latauksen. Samalla elektroninen äänimaailma nousee ilmoille luontevasti akustisen sinfoniaorkesterin keinoin.

 

Tuttuun musiikkiin avautuu uusia tasoja partituurin osajaonkin myötä. Esimerkiksi Ji Yoonin Tutkija ja Aki Hashimoton Kaksoisolento täydentävät tarinaa naisääninä.

Luontokin on nyt tuoreella tavalla läsnä, kiveliöiden ja maiseman osuuksista kun vastaavat Nationaltheater Mannheimin lastenkuoro ja naiskuoro.

Valinnat
elokuva

Heikki Kossi luo Kokkolassa ääniä Hollywood-elokuviin.

levytärpit

Tärpeissä myös Beck Hansenin tuorein muodonmuutos.

Sisältö