Arvio: Cheekin ihailijat haluavat kuulua voittajien joukkoon

Omakehu puskee uuden levyn sanoituksissa esiin poikkeuksellisen kiusallisella tavalla.
Musiikki 16.10.2015 10:00

Jare Tiihonen eli Cheek, 33, on suomirapin supertähti. Hän esiintyy stadioneilla, kerää kalliita autoja ja juhlii missien kanssa.

Rap-musiikkiin olennaisesti kuuluva omakehu puskee Cheekin sanoituksissa esiin poikkeuksellisen kiusallisella tavalla, vaikka se ei olekaan täysin katteetonta. Uuden levyn nimibiisillä hän toteaa: Mul on fiilis, et mun lapsenlapset tulee löytään mun kuvan setelistä. Minulla taas on fiilis, että 30 vuoden päästä kukaan ei muista koko Cheekiä.

Ja mitä seteleihin tulee, kuvassa on todennäköisemmin Juice Leskinen tai Ville Valo.

Cheek on hahmo, jota rakastetaan vihata. Usein viha ei suuntaudu hänen sinänsä harmittomaan musiikkiinsa, vaan siihen, mitä kaikkea Chekkonen kuvittelee edustavansa: lyömätöntä liikemiestä, naistenmiestä ja poptähteä.

Aiempien albumien tavoin Alpha Omega ei ole merkittävä taideteos millään muulla tavalla kuin suuren suosionsa ansiosta. Väitän, että suuri osa Cheekin faneista ei edes ole ensisijaisen kiinnostunut musiikista, vaan heille on tärkeämpää tuntea kuuluvansa voittajien joukkoon. Se on sinänsä ymmärrettävää, sillä popmusiikissa on alusta asti ollut kyse eskapismista.

Alpha Omega ja muut Cheekin tähän mennessä julkaisemat levyt eivät tule jättämään pysyvää kulttuurista jälkeä. Ne ovat siihen liian ohuita ja banaaleja. Ne ovat kevyttä käyttömusiikkia, josta tulee ajan myötä ongelmajätettä.

Ja mitä Cheekiin itseensä tulee, hän on edelleen tasapaksu ja väritön puhuja. Kun tällä kerralla vierailijatkaan eivät kykene tuomaan yksittäisille raidoille mitään erityistä, on Alpha Omegassa suunnilleen saman verran substanssia kuin sokeritoukassa. Kun pikkuisen peukalolla painaa, jäljelle ei jää juuri mitään.

 

Cheek, Alpha Omega. Warner Music.