Toinen vasemmalta

Maarit Hurmerinnan äänestä ei voi erehtyä.

Maarit Hurmerinta. © Jarmo Wright

Uudesta Kaarina-biisistä tietää heti, että se on totta. Maarit Hurmerinta, 65, kirjoitti tekstin naapurissa asuneesta Kaarina-tytöstä ja hänen isästään Topista.

Topi oli joutunut 17-vuotiaana sotaan. Nykyisin isä ja tytär ovat kummatkin kuolleet.

”Kaarina oli mua vanhempi tyttö, jota ihailin ja jopa matkin”, Maarit muistelee. ”Hänen isänsä oli viikot töissä, mutta viikonloppuisin Topi otti Lapin Kullan A-olutta ja tuli helposti humalaan.”

”Topi joi neljä, viisi olutta ja alkoi kertoa sotatarinoita. Sama trauma tuli aina esiin.”

Aina Maaritin tekstit eivät ole yhtä konkreettisia. Hän sanoo pyydystävänsä aiheensa ilmasta – joskus sieltä, toisinaan täältä.

”Onneksi mun mielikuvitus toimii ja varastaminenkin on sallittua tässä taiteenlajissa. En usko, että olen ainut, joka saa ideoita muista biiseistä ja teoksista. Tietysti myös tarkkailen ympäristöäni koko ajan.”

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö