Miten Mikael Pentikäisestä tuli Sanomien mies – lue henkilökuva

Kulttuuri 27.5.2013 13:02

Suomen suurimman sanomalehden päätoimittaja ei ole kuka tahansa vallankäyttäjä. Tänään kerrottiin, että Mikael Pentikäinen jättää Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan tehtävät.

Suomen Kuvalehti julkaisi Mikael Pentikäisestä Hän-muotokuvan maaliskuussa 2004 (SK 10/2004), kun hänet oli nimitetty Sanoma Newsin toimitusjohtajaksi. HS:n vastaavana päätoimittajana Pentikäinen aloitti huhtikuussa 2010.

Jarkko Vesikansan kirjoittama juttu kokonaisuudessaan alla.


SK 10/2004

(Juttu luettavissa myös pdfnä täältä.)

Mikael Pentikäinen

Sanomatalon uusi valtias metsästi ennen uutisia. Nyt hän yrittää pitää näppinsä erossa niistä.

Sanomatalon lasiseinien suojissa veikkailtiin viime syksynä kiihkeästi, kenestä tulee yhtiön uusi toimitusjohtaja. Eläkkeelle siirtyvän Seppo Kievarin seuraajaksi arvuuteltiin päätoimittajia ja talousvaikuttajia.

Joulukuun alussa Sanoma Osakeyhtiö ilmoitti pörssitiedotteessa, että uudeksi toimitusjohtajaksi oli valittu STT:n päätoimittaja ja toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.

Olisihan se pitänyt arvata, huokaisi moni.

39-vuotias Pentikäinen oli jo kauan ollut uraputkessa, josta avautuu tie yhtiön huipulle. Monet arvelivat, että hän nousisi vielä joskus toimitusjohtajaksi tai Helsingin Sanomien päätoimittajaksi.

Sanoma Osakeyhtiö on merkillinen yhtiö. Se muodostaa massiivisen uutiskoneiston ja pääomakasauman, joka herättää mielikuvia lähes jokaisessa. Useimmille tulee mieleen omistaja Aatos Erkko, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Sanomatalo.

Myös yhtiön toimitusjohtajaa ympäröi mystisen vaikuttajan sädekehä. Hänet lasketaan suurten suomalaisten vallankäyttäjien kastiin. Tosin Sanomien toimitusjohtajat eivät ole juuri julkisuudessa paistatelleet, mutta tämä vain lisää mystiikkaa. Aivan kuten Erkon kohdalla.

Sanomien toimitusjohtaja on helppo kuvitella arvovaltaisiin kabinetteihin. Pahimmissa salaliittoteorioissa hänet voidaan laskea mukaan operaatioihin, joissa kaadetaan pääministereitä ja istutetaan Suomea Nato-junaan.

Sanomien vallankäytöstä esiintyy mitä huikeampia kuvitelmia. Totuus on kuitenkin arkisempi.
Asiallista rentoutta

Mikael Pentikäisen työhuone ei hengi vallantäyteisyyttä. Pöydillä ei näy käryäviä sikarintumppeja suurten herrojen vierailun jäljiltä – kuten takavuosina eräiden mediavaikuttajien huoneissa.

Yhdeksännen kerroksen huone on karun asiallinen. Pinnat kiiltävät siisteydestä. Elielin aukiolle avautuvat näkymät sentään erottavat Sanomien valtiaan pienempien putiikkien johtajista.

»Tämä on tilapäinen huone. Lähiaikoina on tarkoitus siirtyä toiselle puolelle», Pentikäinen rykäisee selittäen huoneen askeettista olemusta.

Varsinainen toimitusjohtajan huone on Töölönlahden puolella. Pentikäinen siirtyy sinne heti, kun Seppo Kievari ehtii pakata tavaransa. Pysyvän työhuoneen ilme on luultavasti yhtä asiallinen ja arkinen. On vaikea kuvitella, että Pentikäinen viihtyisi muunlaisessa ympäristössä.

Pentikäinen on tyyppinä rennon asiallinen. Hän ei ole omaksunut suuren johtajan maneereita, vaikka on edennyt mediabisneksen huipulle kuin raketti. Samanlainen hän oli rivitoimittajanakin, eikä siitä ole kauan.

Toimittajan tähtihetket

Vielä 1990-luvun puolivälissä Pentikäinen kierteli tiedotustilaisuuksissa kuin kuka tahansa politiikan toimittaja. Hän jäi mieleen terävillä kommenteillaan, pitkänhuiskealla olemuksellaan ja virneellään.

Vuodet politiikan toimittajana ovat Pentikäisellä tuoreessa muistissa. Hän kuulostaa jopa nostalgiselta muistellessaan uutismyllyn veivaamista Esko Ahon (kesk) hallituskaudella.

»Kun tuli iltavuoroon töihin, saattoi olla melko varma, että ainakin politiikan sivun yläreuna piti täyttää uudelleen.»

Yksittäiset tapahtumat eivät ole enää niin hyvin muistissa, ja Pentikäinen kaivaa esiin leikekirjansa. Hän selailee innoissaan siististi liimattuja juttuleikkeitä.

Otsikot palauttavat mieleen vanhat valtakamppailut. Sdp:n puheenjohtajan Ulf Sundqvistin sotkujen kohdalla Pentikäinen pysähtyy. Näitä juttuja hän pitää todellisina urotekoina, jotka vaativat uurastusta ja aivotyötä.

Uutisten signeerauksista löytyvät Pentikäisen lisäksi STT:n päätoimittajaksi valitun Atte Jääskeläisen ja toimittaja Tuomo Pietiläisen nimet.

»Olin juuri jäämässä isyyslomalle ensimmäisen lapseni synnyttyä, kun saimme uutta aineistoa Sundqvist-jupakasta. Koko isyysloma kului, kun makasin asuntomme lattialla ja kävin papereita läpi», hän muistelee.

Lopulta langat nivoutuivat yhteen. Selvisi, kuinka Sundqvist oli sekoittanut omat bisneksensä ja aikaisemmin johtamansa STS:n asiat keskenään. Rengas hänen ympärillään kiristyi. Lopulta Sundqvistin oli siirryttävä syrjään Sdp:n puheenjohtajan paikalta.

Vähintään yhtä nostalgisesti Pentikäinen muistelee kevään 1994 presidentinvaaleja edeltänyttä juttusarjaa, jossa ehdokkaat asetettiin leikkimieliseen työhönottotestiin.

Pentikäisen mieleen on jäänyt erityisesti, kuinka Martti Ahtisaari istui palttoo päällä jyväskyläläisen hotellin aulassa ja mietti e:llä alkavien eläinten nimiä. Kävelytestiin Hipposhalliin Pentikäinen ei kuitenkaan onnistunut Ahtisaarta houkuttelemaan.

»Mistään muista jutuista en ole saanut niin paljon palautetta. Ja palaute oli pelkästään positiivista.»

Nuoruuden pappiskutsumus

Miten Pentikäisestä tuli Sanomien mies? Tarina on oikeastaan aika mutkikas. Pentikäisen tausta ei ole tyylipuhtaan sanomalainen. Hänen kotonaan ei vannottu nuorsuomalaisen liberalismin nimiin, vaikka suvaitsevaisuutta pidettiin tärkeänä arvona.

Pentikäinen syntyi esikoisena lestadiolaisen uskontotieteilijän Juha Pentikäisen perheeseen 1964. Suvun juuret ovat Savossa, mutta jo Pentikäisen isoisä asui eri puolilla maata toimiessaan pappina.
Uskonto ja isän tutkijanura löivät leimansa seitsenlapsisen perheen elämään. Uskonasioita käsiteltiin paljon, mutta tiukkapipoisuutta kartettiin.

Uskonto kiinnosti Pentikäistäkin, ja vielä armeijaan mennessään hän kaavaili ryhtyvänsä papiksi. Suunnitelmat menivät uusiksi Reserviupseerikoulussa, kun hän toimi varusmiespappina.

»Pidin pääsiäisjumalanpalveluksessa saarnan, joka meni vähän ylipitkäksi eikä muutenkaan oikein onnistunut. Meinasin myöhästyä lomabussista, ja juostessani päätin, että ammatillinen suuntautumiseni on vähän maallisemmalla puolella. Matkalla Haminasta Helsinkiin mietin, mihin lähtisin pyrkimään.»

Pentikäinen valitsi puumarkkinatieteen opinnot Helsingin yliopistossa, mutta veri veti myös journalismin suuntaan. Hän oli pyrkinyt jo ylioppilaana Sanomien toimittajakouluun, mutta vielä tuolloin ei tärpännyt.

Pentikäinen ei kuitenkaan luovuttanut. Toimittajakokemusta alkoi kertyä mm. Kauppalehden kesätoimittajana, ja paikka toimittajakoulusta aukesi 1989.

Kiiskisen »akatemiassa»

Opiskeluvuosinaan Pentikäinen ehti kokeilla myös politiikkaa. Hän toimi keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana ja istui Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa. Puoluepolitiikka alkoi tympäistä melko nopeasti. Pentikäinen vieroksui sitä, että poliitikon täytyy koko ajan miettiä, mitkä näkemykset purevat äänestäjiin.

»Se ei oikein sopinut luonteenlaadulleni. Olen varmasti ajautunut aika kauas niistä ajoista», hän sanoo.

Ylioppilaskunnan piirissä Pentikäinen muistetaan talousmiehenä. Hän toimi HYY-yhtiöiden hallituksessa, joka vastasi maailman rikkaimman opiskelijayhteisön omistajapolitiikasta. HYY meni mukaan matkailubisnekseen, joten talouspäättäjät joutuivat tekemään suuria linjauksia.

»Mikael oli jämerä asialinjan mies. Ei hänessä ollut poliitikkoa ollenkaan, ainakaan kielteisessä mielessä. Hän oli seröösi ja vakavamielinen kaveri, joka vaikutti vähän ikäistään vanhemmalta», muistelee HYY-yhtiöiden silloinen toimitusjohtaja Tapio Kiiskinen.

Kiiskinen yritti istuttaa liiketaloudellisia ajatuksiaan opiskelijavaikuttajiin. 1980-luvun lopussa elettiin kasinotalouden hulluja vuosia. Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta KY säntäsi osakekeinotteluun, ja poltti rahansa.

Kiiskinen painotti »opetuslapsilleen» pitkäjänteisyyttä ja perinnön vaalimista. Ainakin Pentikäisen kohdalla hän onnistui. Pentikäinen muistelee myönteisesti »Kiiskisen akatemiaa».

»HYY-yhtymä oli liiketaloustieteen tutkintoni. Kiiskisen perusoppi on se, että yritystoiminta on pitkäjänteistä kehittämistä. Ei se ole perusluonteeltaan mitään kvartaalikapitalismia. Tärkeintä on pitkän tähtäyksen kilpailukyky, ja tälle opille on aina käyttöä.»

Varmuus ärsyttää

Pitkäjänteisyyden, perinnön ja työn arvostaminen on iskostunut syvälle Pentikäisen arvomaailmaan. Kotitausta, oma uskonnollinen vakaumus ja vuosien varrella hankitut kokemukset ovat vahvistaneet näkemystä, että näihin arvoihin kannattaa tukeutua.

Silti Pentikäinen varoo esiintymästä julistajana. Erityisen tarkoin hän varoo sekoittamasta lestadiolaisuuttaan työkuvioihin.

»Uskonto on minulle tärkeä asia, mutta olen lähtenyt siitä, että olen työelämässä enkä lähetystyössä. Se on henkilökohtainen asia, kuten vakaumus on kaikille ihmisille. Se antaa tiettyä seesteisyyttä ja mielenrauhaa omaan elämään», hän sanoo.

Pentikäisen sisäinen lujuus on varmasti vaikuttanut hänen etenemiseensä. Kun siihen lisää leppoisuuden ja huumorintajun, yhdistelmä vetoaa moniin. Johtajavalintoja tehneisiin ovat tehonneet myös Pentikäisen näytöt Helsingin Sanomista, Etelä-Saimaasta ja STT:stä.

Kaikkiin alaisiinsa Pentikäinen ei ole tehnyt yhtä hyvää vaikutusta. STT:ssä oltiin tyytyväisiä, kun Pentikäinen luotsasi toimituksen ulos dopingkriisistä, mutta joidenkin mielestä hän oli liiankin tarmokas.

Hän puuttui pieniinkin asioihin ja toteutti jatkuvasti organisaatiomuutoksia. Uudistuksia pohdittiin työryhmissä, mutta usein Pentikäinen teki päätökset lopulta oman näkemyksensä mukaan. Kriittisimmät luonnehtivat Pentikäistä jopa autoritaariseksi.

Pehmoileva johtaja Pentikäinen ei varmasti ole. Hän mieluummin puuttuu asioihin kuin katselee vierestä.

Pentikäinen taitaa tiedostaa tämän itsekin, sillä Sanomatalossa hän ei ole antanut asentaa työkoneeseensa toimitusjärjestelmää.

»Rupeaisin vain turhaan katselemaan juttuja putkelta», hän naurahtaa.

Pentikäinen korostaa, että Sanomien toimitusjohtajana hänen tehtävänään on »johtajien johtaminen». Hän ei halua ottaa suuren vallankäyttäjän viittaa harteilleen.

»Valta on paljolti niillä, jotka päättävät lehtien mielipiteistä ja sisällöistä. Se ei kuulu toimitusjohtaja toimenkuvaan», hän alleviivaa.

Millaisena valtakeskittymänä Pentikäinen sitten kokee Sanomat?

»Tämä on yritys yritysten joukossa, vaikka meihin kohdistuu erityistä mielenkiintoa. En halua vähätellä Sanomien ja median valtaa. Sitä on. Se on asioiden kertomisen, syventämisen ja kommentoimisen valtaa.»

»Mediatalo on luonteeltaan lasitalo. Lähes kaikki mitä täällä tehdään on päivittäin luettavissa lehdistä. Mediatalon on vaikea kätkeä sisäänsä suruja tai patoutumia. Ne ovat ennen pitkää lukijoiden aistittavissa.»

Myös Pentikäisen edeltäjä Seppo Kievari puhuu »vallan illuusiosta»: »Viestintävälineillä on vaikutusvaltaa, mutta jos täällä alkaa miettiä liikaa valtaa, siitä tulee vain pää kipeäksi.»

Perinnön vaalija

Pentikäinen tuskin saa päänsärkyä. Hänelle riittää töitä Sanomien nykyisten asemien puolustamisessa. Sanomalehtien on taisteltava yhä kovemmin lukijoista, joille riittää media- ja viihdetarjontaa vuorokaudet läpeensä.

Pentikäinen luottaa Sanomiin kuin vuoreen.

»Sanomilla on valtava taloudellinen perintö, mutta henkisen perinnön määrä on vielä huikeampi. Lahjakkaimmat ihmiset tässä maassa ovat yli sadan vuoden ajan tehneet maan parhaita lehtiä. Tehtävänäni on huolehtia, että henkinen voima ja talentti vahvistuvat.»

Pentikäinen kuulostaa syvän sanomalaiselta. Ehkä yhtiö tarvitsee juuri nyt hänenlaisiaan. Sanomien perintöä vaalinut Aatos Erkko on väistymässä taka-alalle ja pörssiyhtiönä Sanomien on keskityttävä yhä enemmän rahantekoon.

Pentikäinen ei ole kuitenkaan Erkon kädenjatke. Hän ei edes tavannut Erkkoa neuvotellessaan toimitusjohtajuudesta.

Tämä johtui luultavasti siitä, ettei Erkko kuulu enää Sanomien hallitukseen. Eikä hänellä ole juuri yhteyksiä nuorempiin johtajiin.

Pentikäinen ankkuroi Sanoma Osakeyhtiötä perinteeseen, mutta samalla hänen on etsittävä uusia kasvusuuntia.

Kun hän astuu seuraavan kerran parrasvaloihin, kerrottavana voi olla uutinen. Sanomat hautoo uusia liikkeitä. Niistä supatellaan jo lasitalossa.

Teksti Jarkko Vesikansa
SK 4/2010

Lisää aiheesta:

Sanoma Newsin Mikael Pentikäinen: Netin sisältö ei tule kokonaan maksulliseksi koskaan (SK 14.8.2009)