Miksi pohjoismainen rikoselokuva menestyy mutta Suomi jäi junasta

Kulttuuri 1.12.2011 13:15

Pohjoismaiset rikoselokuvat vetävät katsojia eri puolilla maailmaa, mutta suomalainen elokuva-ala ei ole saanut siivua kakusta.

Aksel Hennie näyttelee pääosan Jo Nesbøn romaaniin Kukkulan kuningas perustuvassa hurjan vauhdikkaassa norjalaistuotannossa Headhunters. Kuva Erik Aavatsmark / Friland.

Kaikkien aikojen menestynein ruotsalainen elokuva ei ole mikään maan kuuluisimman ohjaajan Ingmar Bergmanin teoksista. Se ei ole myöskään Lasse Hallströmin suosittu Elämäni koirana, eikä mikään Lukas Moodyssonin elokuvista.

Stieg Larssonin Millennium-dekkarisarjan ensimmäiseen romaaniin perustuva Miehet jotka vihaavat naisia oli kolme vuotta sitten huikea kansainvälinen menestys. Aiemmat ruotsalaiset elokuvat ovat saavuttaneet vain murto-osan sen katsojamäärästä.

Larsson-filmatisointi ei ole yksittäistapaus. Jens Lapiduksen romaaniin perustuva Rahalla saa odottaa vielä ensi-iltaansa englanninkielisillä alueilla, mutta uusintaversiota puuhataan Hollywoodissa, ja Joel Kinnaman ponnisti ensimmäisestä pääosastaan suoraan amerikkalaisiin elokuviin. Jo Nesbøn kirjaan Kukkulan kuningas pohjautuva Headhunters myytiin ennakkoon yli 30 maahan. Se on jo Pohjoismaiden tuoton myötä kaikkien aikojen menestynein norjalaiselokuva.

Seuraava Suomen valkokankailla nähtävä ruotsalainen rikoselokuva on Liza Marklundin Nobelin testamentin filmatisointi.

Pohjoismaisella rikoskirjallisuudella on ollut jo pitkään maailmanlaajuista vetovoimaa. Nyt myös Skandinavian rikoselokuvista on tullut ilmiö ja vientituote. Siitä ei hyödy vain elokuva-ala.

Tukholmaan on lähiaikoina odotettavissa yhä enemmän turisteja. The Girl with the Dragon Tattoo saa maailmanlaajuisen ensi-iltansa jouluaatonaattona. Se on Hollywood-studio Sonyn tuottama englanninkielinen filmatisointi Larssonin ensimmäisestä kirjasta ja mahdollisesti loppuvuoden odotetuin elokuva.

Ohjaaja on Oscar-ehdokkaana toistuvasti ollut David Fincher, käsikirjoittaja muun muassa Schindlerin listasta tunnettu Steven Zaillian ja miespääosassa 007-roolilla huipulle noussut britti Daniel Craig.

Elokuva tehtiin lähes kokonaan Ruotsissa.

”Hollywood tuli Tukholmaan, joka on maailman kallein paikka tehdä elokuvaa. Mutta miljöö on lyömätön. On ihan uutta, että he tulevat paikan päälle, eivätkä sijoita tarinaa vaikkapa San Franciscoon”, sanoo Peter Flinth, Nobelin testamentin ohjaaja.

”Olen tanskalainen, ja kun työskentelen nyt Tukholmassa, aistin elokuva-alalla vahvaa itsetuntoa. Tällä hetkellä Ruotsissa tehdään menestyviä ja hyviä elokuvia. It’s the place to be, se on nyt paikka, jossa tapahtuu.”

Menestykselle on monta syytä. Larssonin kirjojen suosio on suurin – kirjailijan kotisivujen mukaan niitä on myyty nyt 60 miljoonaa kappaletta – mutta ei ainoa. Pohjatyötä tehtiin pitkään.

”Oikeastaan Larsson-elokuvien suurin ansio oli näyttää, että nämä aiheet vetävät myös englanninkielisillä alueilla, joissa tekstitetyillä elokuvilla on aina haaste. On saavutus, että Yhdysvalloissa ja Briteissä ihmiset maksavat niiden lipuista. Piti todistaa, että tarinat, näytteleminen ja elokuvan tuotantotaso ovat tarpeeksi korkeita. Kun se saavutettiin, Nobelin testamenttikin alkoi kiinnostaa levittäjiä jo ennen kuin se oli edes valmis”, Flinth sanoo.

Esimerkiksi Henning Mankellin ja Håkan Nesserin romaaneihin pohjautuvat televisiosarjat loivat kuvaa laadukkaasta ruotsalaisesta dekkariviihteestä. Wallander seikkaili kuitenkin vain televisiossa. Kun muutamaa elokuvista yritettiin levittää valkokankailla, menestys Ruotsin ulkopuolella oli heikkoa.

Uusia menestysromaaneja sekä -elokuvia yhdistää paitsi sähäkkyys, myös päähenkilöiden olemus. He eivät ole välttämättä poliiseja, vaan esimerkiksi toimittajia, kuten Larssonilla ja Marklundilla.

Eikä Jo Nesbøn luoma Harry Holekaan ole tavallinen pohjoismaisen kirjallisuuden poliisihahmo, vaan alkoholisti ja vähän lurjus.

Mutta miksi juuri Skandinavia? Liza Marklundin mukaan juuri rauhallinen ja demokraattinen miljöö sopii rikostarinoille.

”Keniassa ei kirjoiteta rikosromaaneja. Tätä lajityyppiä ei juuri tunneta Afrikassa. Mitä turvallisempi yhteiskunta, sitä suurempi konflikti rikoksesta syntyy.”
Pohjoismaat ovat siis täydellisiä tapahtumapaikkoja rikoksille.

”Yhdysvalloissakin tämä on oivallettu. Jos kerrot murhasta Washington DC:n lähiössä, se on yksi viidestä samana päivänä. Mutta pienessä ja rauhallisessa yhteisössä murha on valtava asia.”

Nobelin testamentin filmatisointia ei olisi välttämättä voitu tehdä ennen buumia.

”Tarina alkaa Nobelin palkintojen jakoseremoniasta, ja halusimme lavastaa tapahtuman mahdollisimman vakuuttavasti. Se oli kallista. Tavallinen rahoitus ei olisi riittänyt”, Peter Flinth sanoo.

Asetelma on tietysti herkullinen.

”Nobelin palkinto annetaan ihmiskunnalle eniten hyötyä tuottaneille ihmisille. Murha tuon seremonian aikana – siinä on konfliktia kerrakseen”, Marklund sanoo ja nauraa.

Rauta on nyt kuumaa, mutta menestyskirjailijoilla on myös varaa odotella ja esittää vaatimuksia. ”Annoin Yellow Bird -tuotantoyhtiön tehdä Headhuntersin, koska he tarjosivat niin paljon rahaa”, toteaa Jo Nesbø ykskantaan.

Norjalaisen rikosromaaneja on käännetty yli 40 kielelle. Yellow Bird puolestaan on profiloitunut lajityypin ykköseksi Ruotsissa. He tuottivat ruotsalaiset Larsson-leffat, kaavailevat elokuvasarjaa Liza Marklundin kirjoista ja ovat osatuottajina Fincherin versiossa.

Headhuntersin pohjana oleva Kukkulan kuningas on yksittäinen tarina. Suosituimmasta dekkarisankaristaan, yhdeksässä kirjassa esiintyneestä Harry Holesta Nesbø ei ole vielä antanut tehdä elokuvaa. Sitä kuitenkin kaavaillaan nyt.

”Brittiläinen Working Title -tuotantoyhtiö otti yhteyttä. Olin sanonut aiemmille kysyjille, etten anna oikeuksia Harry Holeen. Heillä oli kuitenkin hyvä avaus: me teimme Fargon. Se on suosikkielokuviani”, kirjailija muistelee.

”Neuvottelimme ja he kysyivät, missä tapauksessa myisin oikeudet. Ilmoitin haluavani hyväksyä sekä pääosan näyttelijän että käsikirjoittajan. Ensin he sanoivat, ettei se käy. Lopulta he suostuivat.”

Hole-romaaniin Lumimies perustuvan, jo pari vuotta hautuneen elokuvahankkeen kurssi nousi harppauksen lokakuun lopussa, kun sen kerrottiin olevan mahdollisesti Martin Scorsesen seuraava ohjaustyö. Aikanaan hänen kerrottiin koettaneen saada Miehet jotka vihaavat naisia -romaanin amerikkalaisversiota ohjattavakseen.
Myös Headhuntersista kaavaillaan amerikkalaista filmatisointia.

”Vaikka olen lukijaperheestä, kuulun ehdottomasti siihen sukupolveen, joka on nähnyt enemmän elokuvia kuin lukenut kirjoja. Yleensä kirjat myydään meille elokuvien kautta. Mutta minulla ei ollut mielessä, että kirjoistani joskus tehtäisiin elokuvia”, Nesbø sanoo. ”En koskaan niitä kirjoittaessani ajatellut elokuvallisesti.”


Paremmin James Bondina tunnettu Daniel Craig on amerikkalaiselokuvan tukholmalaistoimittaja Mikael Blomqvist. Kuvaukset tehtiin Ruotsissa, Stieg Larssonin romaanin ”oikeilla” tapahtumapaikoilla. Kuva Sony Pictures.

Suomi ei ole päässyt junan kyytiin. Pohjoismaiden ulkopuolella ongelma ei ole kielimuuri. Brittien tai ranskalaisten kannalta on aivan sama, onko kieli ruotsi vai suomi.

Pitkään kaavaillun Harjunpää ja pahan pappi -elokuvan tuotanto sai vauhtia, kun Larsson-elokuvien vetovoima ylitti kaikki odotukset. Suomalaisittain keskimääräistä kalliimmasta elokuvasta ei kuitenkaan tullut menestystä kotimarkkinoilla. Ulkomailla se ei ole kelvannut valkokangaslevitykseen, ei juuri festivaaleillekaan.

Tuotantoyhtiö MRP:n aikeet muidenkin Matti Yrjänä Joensuun kirjojen filmaamisesta pantiin jäihin.

Vares-elokuvien sarjalla on mennyt paremmin. Ne tuotettiin esimerkiksi Beckit ja Wallanderit mieleen tuovalla tavalla, kuvaamalla kerralla putkeen useita elokuvia. Aluksi kuudesta seikkailusta vain kaksi oli määrä levittää elokuvateattereissa, mutta menestyksen myötä kaikki ovat saamassa valkokangasensi-illan. Tammikuussa vuorossa on neljäs osa, Pohjanmaalla tapahtuva Kaidan tien kulkijat.

On kuitenkin mahdoton kuvitella, että rentun turkulaisetsivän seikkailut päätyisivät valkokankaalle Suomen ulkopuolella. Huumori on sisäänpäin lämpiävää, Reijo Mäen tarinat huteria.
Vares-elokuvat olivat Bavaria-myyntiagentuurin päätuotteita lokakuun MIPCOM-televisiomessuilla Cannesissa, mutta kauppoja ei vieläkään tehty.

”Bavarian strategia on, että kaikki kuusi elokuvaa pitää olla valmiina, ennen kuin sovitaan kaupoista ja ehdoista. Myyntituloksia alkaa käsittääkseni syntyä Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa”, tuottaja Markus Selin sanoo.

MIPCOMin hittejä oli Vareksen sijaan tanskalaissarja Rikos, joka myytiin useaan maahan. Se ei ole paikallinen, kuten Vares: Rikoksen pohjalta tehty amerikkalaisversio Jälkiä jättämättä pyörii meillä paraikaa.

Meillä on useita dekkaristeja, joiden teoksia on käännetty tärkeimmälle kielelle, englanniksi. Esimerkiksi Antti Tuomaisen Parantaja on arvioitu elokuvalliseksi ja sillä on julkaisija Yhdysvalloissa. Elokuvaoikeuksista on keskusteltu, mutta mitään ei ole toistaiseksi tekeillä, kerrotaan kustantajalta, Helsinki-kirjoista.

”Meiltä puuttuvat kansainvälisesti hyvin myyvät rikoskirjailijat. Tarvittaisiin dekkarigenren Sofi Oksanen”, toteaa elokuvatuottaja Jarkko Hentula.

”Muilla mailla on omat bestseller-dekkaristinsa. Tanska on kiinnostava poikkeus, sillä sieltä ei ole juuri breikannut kirjailijoita, mutta he ovat menestyksekkäästi korvanneet tämän erittäin kovalaatuisilla alkuperäisideoihin perustuvilla sarjoilla.”

Ongelmaksi Hentula mainitsee rahan ja osittain osaamisen puutteen: emme saa televisiolle aikaan sellaista jälkeä kuin tanskalaiset.

”Suomalainen rikosfiktio on laaja-alaista, joskin hieman synkempää ja slaavilaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Mutta nordic crime -ilmiön kivijalkaa ovat televisiotuotannot, ja niiden suhteen Suomi on kehitysmaa”, sanoo elokuvatuottaja Aleksi Bardy.

Meillä ei ole harjoiteltu Wallanderien ja Beckien kaltaisten laatutuotantojen parissa.

”Suomalaiset televisiobudjetit ovat kymmenesosa siitä, mitä jonkun Wallanderin yhdessä tv-jaksossa. Osaamista ja kunnianhimoa ei kerry.”

Nyt suunnitteilla on vain Aku Louhimiehen filmatisointi Marko Kilven romaanista Elävien kirjoihin. Jos suomalaisia elokuvia ei pohjoismaisen rikosaallon harjalla vähään aikaan nähdä, on meillä sentään yksi toivo.

Neljännesvuosisadan ajan Hollywoodissa elokuvia tehnyt Lasse Hallström palasi Ruotsiin tekemään elokuvaa Lars Keplerin dekkarista Hypnotisoija. Siitä tulee yksi Ruotsin kaikkien aikojen kalleimmista tuotannoista.

Voimme lohduttautua sillä, että Keplerin sankari on suomalaissyntyinen tukholmalaispoliisi nimeltä Joona Linna.

Juttu julkaistu alun perin Suomen Kuvalehdessä 45/2011.