Mika Rättö seikkailee taiteenalasta toiseen

SK:n toimitus
Kulttuuri 12.4.2009 09:00

Kokeellisen musiikin luoja kirjoitti ja kuvitti sadun aikuisille.

”Kun ottaa yhden asian vakavasti, ottaa tuota pikaa kaksi ja kolme, ja kohta kaikki on niin vakavaa, että naama roikkuu kuin kumivene nuotiolla”, filosofoi mystinen runoilija, jolla on jäisistä appelsiinin kuorista teipatut viikset.

Mika Rätöllä, 36, on ihan tavalliset viikset. Naama ei roiku, sillä silmissä palaa innostuksen liekki, jota korostavat puhetta kapellimestaroivat kädet.

”Satu kaikille oli mun lähtökohta ja se on hieno ajatus”, kertoo muusikko-kuvataitelija, joka teki uuden aluevaltauksen kirjallaan Tihkuluodon kuiskaajat.

Kiehtova seikkailutarina kertoo uskalluksesta ja unelmista, vaatimattomasta salaseurasta, joka päättää pelastaa apatiaan nuukahtaneen kotiseutunsa. Samaa missiota Rättö on toteuttanut kotikaupungissaan Porissa ja sittemmin ympäri Suomea.

Teksti on lennokasta, värikästä ja rönsyilevää. Samaa voisi sanoa taiteilijan urasta. Takana on kuvataidetta, humoristinen ooppera ja surrealistisia näytelmiä teatteriryhmä Modernin Kanuunan kanssa. Kokeellista musiikkia ilmestyy eri kokoonpanoilla 3-4 levyn vuosivauhdilla, uusimpana Hiekkarantaa-albumi Kauko Röyhkän ja Jussi Lehtisalonkanssa.

”En pysty pidättäytymään missään. Tihkuluodostakin saisi kirjasarjan, mutta nyt on pakko kirjoittaa kokoelma mysteerinovelleja.”

Työn alla on myös Samurai-näytelmä. Rätön tuotantoa yhdistää yltiöpäinen dramaattisuus ja kohtalokkuus, mutta toisaalta myös tolkuton huumori ja satumaisuus. Tärkeintä on luontainen tekeminen, elämän toteutuminen – turha itsekriittisyys hiiteen.

”Sä keräät huomaamatta poskiis pieniä jyväsiä, jotka sitten purskautat kerralla ulos. Eihän ihmisen tietoisuus ole lähellekään niin vahva kuin me luullaan. Luonto meissä tekee valintoja ja liikuttaa.”

”Välillä ei tarvi kuin istua alas ja rimpauttaa”, Rättö innostuu.

”Tosin kirjan kirjoittaminen oli hiljaista lapiohommaa, raakaa ja loogista: siinä ei saa mitään anteeksi. Tihkuluoto syntyi perslihaksilla virastoaikaan.”

Muumien taianomaisuus

Enimmäkseen kotioloissa viihtyvä Rättö rakastaa elokuvia. Puhe kääntyykin tuon tuosta John Carpenterin tuotantoon, joka on tehnyt ilmeisen vaikutuksen taiteilijaan.

Myös Tihkuluodon pimeä ja sateinen maailma on lähtenyt kuvista. Syrjäinen luoto on autioitunut, rämeiden reunustama alue, uinumassa loputonta horrostaan.

”Tärkein inspiraatio oli öinen kuusimetsä, kura ja sade. Sellainen hetki, kun pitää katsoa ylös puiden latvoihin, että näkee tien linjan. Siinä on jotain kiehtovaa ja mystistä”, Rättö haltioituu. Hän on myös kuvittanut kirjansa, luonut sympaattisten yökyöpeleiden ulkomuodon.

Satukirjailijoista luontevin vertailukohta on Tove Jansson. Taianomaisessa Muumimaailmassa on paljon yhtäläisyyksiä Tihkuluodon kanssa.

”Muumitkaan eivät ole missään nimessä pelkästään lastenkirjoja. Siellä on varjot ja pimeys, metsän hämärä lumo. Ja se filosofinen puoli: ystävyys ja elämän suuret kysymykset.”

Teksti Antti Karkiainen