Zlatan soittaa selloa ja Pukki hukkaa pallon
Sarjakuva-arvioissa kaksi lapsuuden kuvausta eri puolilta maailmaa.
Sellisti palloilee
Pauli Kallio ja Juliana Hyrri ovat tehneet kerrassaan riemastuttavan kirjan! Kalle, pallo ja sello (Suuri Kurpitsa) kuvaa, miten alakouluikäinen Kalle yhdistää sello- ja jalkapalloharrastuksen. Kommelluksia riittää! Myös Kallen paras pelikaveri Kaneli innostuu musiikin soittamisesta, ja pian useat eri soittimet pääsevät riehakkaasti ääneen. Tekijät eläytyvät lapsen maailmaan, jossa unelmat elävät, unet kuuluvat tosielämään ja mielikuvitus kruunaa arjen. Hyrrin värikkäin ja notkein vedoin piirtämät sarjakuvaversiot Apocalyptican Eicca Toppisesta jätskibaarissa sekä Zlatanista, Messistä, Litistä ja Pukista pallo-oppia jakamassa hykerryttävät – puhumattakaan ruuduista, joissa mestaripelaaja soittaa selloa. Kallion (s. 1960) ensimmäinen lastenkirja on hänen maukkain tarinansa sitten Suomen Kuvalehdestäkin tutun Kramppien ja nyrjähdysten huippuvuosien. Perusvire on entinen: Kallio ei saarnaa eikä opeta vaan antaa kaikenikäisille lukijoille tilaa, aikaa ja raikasta suomea. Tunnelma on iloinen ja leppoisa, välillä ehkä jo liiaksikin – tosin lapsuuden kevätpäivien soisi jatkuvan ikuisesti. Hyrrin (s. 1989) oma esikoissarjakuva Satakieli joka ei laulanut julkaistiin aiemmin tänä vuonna, ja sen näkökulma on tyystin toinen: se kuvaa lapsuutta raa’an realistisesti.
Lapsuuden loppu
Riad Sattoufin (s. 1978) omaelämäkerta Tulevaisuuden arabi (suom. Saara Pääkkönen, WSOY) jatkuu väkevästi. Neljäs osa kertoo vuosista 1987–1992. Riad kasvaa teiniksi kahden kulttuurin puristuksessa. Hän muistaa asioita tarkemmin kuin ennen, vaikka ei aina ymmärräkään, mitä tapahtuu ja miksi. Vanhempien avioliitto on rikki, äiti ei halua asua Syyriassa vaan vie perheensä Ranskaan. Siellä vaaleahiuksinen Riad aloittaa yläkoulun, saa ystäviä ja kiusaajia. Hän on ”ranskalainen, jolla on arabinimi”. Isän kotimaasta Syyriasta on tullut epämieluisa lomakohde. Sattouf ei peittele mitään, kun hän kuvaa Saudi-Arabiassa uraa tehneen isänsä muuttumista rasistiseksi hirviöksi. Tositarina ranskalais-syyrialaisesta perheestä on parasta eurooppalaista sarjakuvaa juuri nyt. Näennäisen yksinkertaisesti piirretyt ja väritetyt ruudut avaavat lapsen näkökulmaa maailmaan, joka on epätasa-arvoinen, julma ja vahvojen. Jännite pelkistetyn kerronnan ja karun toden välillä toimii. Hienoa, että sarja tulee kokonaan suomeksi.
