Merkkituote nimeltä Katja Kallio

Kulttuuri 3.3.2008 13:58

Kotimaisen viihteen kärkeen kuuluva kirjailija ei suostu lukemaan suomalaisia romaaneja. Mutta miten hänestä tuli brändi?katja kallio

Teksti Panu Räty
Kuva Piia Arnould
(SK 9/2008)

Kirjailija Katja Kallio katkaisee keittiösaksilla kireän valkoisen muovinauhan pahvilaatikon ympäriltä ja repäisee laatikon kannen auki. Laatikko on täynnä Kallion uuden Karilla-romaanin tekijänkappaleita, jotka kirjailija haki juuri postista.

Hän poimii laatikosta kirjan ja silittelee sormenpäillä sen kannen kullanväristä kasvikuvaa.
Karilla on Kallion kolmas romaani. Se kertoo neljästä sisarpuolesta, jotka kuulevat toisistaan vasta isän kuoleman jälkeen ja joutuvat ajattelemaan uusiksi suhteensa sekä isään että itseensä.

Kallio vilkaisee paketista löytynyttä tulostetta.

”Kaksikymmentäviisi näitä olikin. Kun kirjasta tehdään uusia painoksia, niitä tulee kymmenen”, hän sanoo.

Uusiin painoksiin hänen kirjansa pääsivät heti vuonna 2000 julkaistusta Kuutamolla-esikoisteoksesta lähtien. Sitä painettiin pokkarilaitos mukaan luettuna 58 500 kappaletta ja seuraavaa Sooloilua-romaania 32 500. Ne ovat jättilukuja Suomen pienillä kirjamarkkinoilla.

Kallion edelliset romaanit olivat romantiikalla ja huumorilla sokeroitua viihdettä. Uudella kirjallaan Kallio hivuttautuu vakavampaan suuntaan. Otavan kevätkauden tiedotustilaisuudessa Kallio pahoitteli, että romaanin ”keski-ikäisyys” vienee lukijalta tilaisuuksia nauramiseen.

Romaanien lomassa Kallio on kirjoittanut lyhytproosaa, esseekokoelman ja lastenkirjan. Ja ikään kuin siinä ei olisi tarpeeksi, hän on sovittanut ensimmäiset kaksi romaaniaan elokuvakäsikirjoituksiksi. Aku Louhimiehen ohjaama romanttinen komedia Kuutamolla oli menestys. Vuodenvaihteessa tuli ensi-iltaan Lauri Nurksen ohjaama Sooloilua.

Kallio on siis onnistunut siinä, missä monet muut kirjailijat toivoisivat onnistuvansa. Kallio on kirjailijana merkkituote. Kuten olemme viime viikkojen uutisista nähneet, juuri merkkituotekirjailijoista kustantamot kilpailevat.

Mutta kuinka Kallio teki itsestään tuotteen?

*

Ensimmäinen edellytys merkkituotekirjailijalle on tietysti kirjallinen tuotanto. Tuotanto ei synny kuin yhdellä tavalla.

”Aamu on parasta kirjoittamisaikaa. Olen silloin vielä puoliksi unimaailmassa”, Kallio sanoo.

Kirjailijalla ei ole varsinaista työpistettä. Hänen työtilaansa on koko tämä avara kolmen huoneen ja keittiön koti. Hän laskee muistikirjansa ja kannettavan tietokoneensa keittiön baaripöydälle aamuyhdeksältä, heti kun on saanut miehen ja tenavat ulos ovesta.

Karilla-romaanin taustat löytyvät punaisesta nahkakantisesta kirjasta: vuoropuheluita, yksittäisiä lauseita, mietteitä henkilöistä ja kirjan rakenteesta. Tietokoneen hän käynnistää vasta, kun muistiinpanoja on kertynyt tarpeeksi.

”Minun pitää tietää etukäteen, mitä kirjassa tapahtuu. Sitten kun olen kirjoittamisessa syvällä, en tee enää suunnitellusti oikeastaan mitään.”

Henkilöiden olemusten kuvaamiseen kirjailijan mielikuvitus ei silti riitä. Siksi kirjailija etsii henkilönsä elävästä elämästä. Karilla-kirjan miespäähenkilön isää hän odotteli Café Ekbergissä. Jo vartin päästä romaanihenkilö astui ovesta, iäkäs amerikkalainen turisti rouvansa kanssa. Kallio kirjasi pienimmätkin yksityiskohdat ylös punaiseen kirjaan.

”Ajattelin, että mies oli nyt komeampi kuin nuorena: tukka oli harmaantunut, kulmakarvat paksuuntuneet, kasvojen luut tulleet esiin.”

Yleensä Kallio istuu kotinsa baaripöydän ääressä, vaaleanpunaiseen veluuripukuun sonnustautuneena, kolmeen asti. Sitten hän painaa tietokoneen kannen alas.

”Tarvitsen palautumisaikaa ennen kuin lähden hakemaan lapsia tarhasta ja alan ratkoa kurahanskoihin liittyviä ongelmia.”

*

Jos kirjailija haluaa merkkituotteeksi, pelkät kirjat eivät riitä. Merkkituote tarvitsee markkinointia. Julkisuus kuuluu kirjailijan työhön sen itsestään selvänä osana. Siksi Kallio on televisiosta ja lehdistä tuttu.

Toimittajien kannalta viihdekirjailija on herkkupala, koska hän osaa puhua tarvittaessa kepeitä ja näyttää hyvältä kuvassa. Kun Kalliota haastateltiin television Arto Nybergiin, hän ilmoitti motokseen lainauksen Tarzan-elokuvien Johnny Weissmülleriltä: Tärkeintä on, ettei ote liaanista pääse kirpoamaan.

Kallion aviomies Asko Kallonen lisännee kirjailijan kiinnostavuutta, ainakin viihdepalstoilla. Levy-yhtiö Warnerin tuotantopäällikkönä työskentelevä Kallonen poimi aikoinaan HIM-yhtyeen levy-yhtiö BMG:lle. Parhaiten Kallonen tunnetaan Idols-tuomariston nallekarhuna.

Tänään mies on sattumalta kotosalla vielä näin iltapäivästä; olohuoneesta kantautuu tietokoneen näppäimistön kilkatus. Pariskunnan kaksi- ja kuusivuotiaat tyttäret Elsa ja Ester ovat tarhassa, Kallosen aikuiset pojat Ville ja Aku ovat hekin poissa.

Kallio muistuttaa myös kieltäytyneensä lehtijutuista, esimerkiksi parfyymikyselyistä ja pariskuntahaastatteluista.

”En muuten ole tavannut yhtään näyttelijää, kirjailijaa tai ohjaajaa, jonka suhde julkisuuteen olisi aivan yksinkertainen”, hän sanoo.

Katkelma romaanista Karilla