Mari Keto tekee vaarallisia koruja, joita voi käyttää ehkä jo 100 000 vuoden kuluttua

Radioaktiiviset koruteokset joutuivat Ruotsin viranomaisten syyniin.
Harri Römpötti
Kulttuuri 27.11.2016 13:13

Nuorena Mari Keto työskenteli kokkina pitopalvelussa. Hänen työnsä tulokset tuhottiin hetkessä. Keto opiskeli sepäksi, koska metalli kestää. Hänestä tuli palkittu korutaiteilija.

”On ajateltu, että koru kaunistaa. Minun töissäni ei välttämättä ole niin”, Keto sanoo. ”Ne käsittelevät usein valtaa ja rahaa.”

Keto (s. 1975) on tehnyt perinteisiä käyttökoruja, kuten suositun viikinkityylisten korujen sarjan. Omaperäisin työtapa löytyi, kun hän keksi ripustaa korut galleriaan, jossa kaikki tajuavat ne taiteeksi.

Viimeksi Keto on tehnyt radioaktiivisia koruja, joita ei voi käyttää.

Korut on tarkoitettu perinnöksi tuleville sukupolville.

Hanke sai alkunsa, kun Keto tapasi yhteistyökumppaninsa, Biotaiteen yhdistyksen toiminnanjohtaja Erich Bergerin. Puhe kääntyi Olkiluotoon louhittavaan luolastoon, johon säilötään radioaktiivista jätettä 100 000 vuodeksi.

Jos katsotaan saman verran taaksepäin, ei ihmisestä löydy paljon jälkiä. ”Lähinnä on jäljellä koruja.”

100 000 vuoden kuluttua Mari Kedon koruja voi ehkä jo käyttää. Ne on tarkoitettu perinnöksi lukemattomille sukupolville. Mukana seuraa säteilyn mittaamisen välineistö.

Korut eivät ole päätymässä galleriasta sarjatuotantoon tai myyntiin. Ne ovat oikeasti vaarallisia – ainakin vähän. Ruotsissa Inheritance-teos piti hyväksyttää viranomaisilla.

Kahdessa työssä on käytetty kahta raaka-ainetta. Ihmisen tuottamaa amerikiumia löytyy melkein joka kodista. Sitä käytetään palovaroittimissa ja koruihin se hankittiin supermarketeista.

Toisessa työssä käytettiin radioaktiivisia aineita, joita löytyy luonnosta. Koruihin niitä hankittiin Saksasta Münchenin mineraalimessuilta.

”Teemme päätöksiä monien sukupolvien puolesta, mutta ihmiset tietävät radioaktiivisuudesta aika vähän.”

Kedon mukaan korut säteilevät noin kahden sentin päähän. Jos niitä käyttäisi vuoden, saisi saman annoksen ylimääräistä säteilyä kuin ydinvoimalan työntekijä samassa ajassa.

Kedon mukaan ei ole väliä, mitä mieltä hän on ydinvoimasta.

”Radioaktiivinen jäte jää joka tapauksessa ongelmaksi. Teemme päätöksiä monien sukupolvien puolesta, mutta ihmiset tietävät radioaktiivisuudesta aika vähän. Yritämme tehdä säteilyn näkyväksi muodossa, jossa tavalliset ihmiset kuten minä pystyvät ymmärtämään sitä.”

 

Inheritance on esillä Perpetual Uncertainty -näyttelyssä Ruotsissa, Uumajan yliopiston Bildmuseetissa 16.4.2017 saakka.