Mannerheim-elokuvaa ohjaa nyt Dome Karukoski – venäläisrahaa odotellaan

Kulttuuri 5.8.2011 01:58

Pitkään odotetulla elämäkertaelokuvalla on uusi ohjaaja. Dome Karukoski jännittää nyt, ehditäänkö rahoitus saada kokoon Mihail Gorbatšovin avulla.

Markus Selin Dome Karukoski Tuottaja Markus Selinin (vas.) ja ohjaaja Dome Karukosken ensimmäinen yhteistyö oli Tummien perhosten koti -elokuva vuonna 2007. Kuva Vesa Moilanen / Lehtikuva.

Vuodesta 2000 alkaen valmisteltu Solar Films -yhtiön elokuva Mannerheimistä oli otsikoissa viimeksi toukokuussa, kun ohjaaja Renny Harlin sanoutui irti hankkeesta. Harlin ”menetti uskonsa” suomalaiseksi ennätyskalliiseen projektiin, jonka kuvauksia on toistuvasti lykätty rahoitusvaikeuksien takia.

Tuottaja Markus Selin ei lannistunut, vaan ilmoitti elokuvan toteutuvan uuden ohjaajan voimalla ja luotti talouspuolenkin järjestyvän.

”Projekti on edennyt loistavasti. Toiveissa on, että kesäkuussa juhannukseen mennessä voimme kertoa rahoituksen olevan kasassa”, Selin sanoi Ilta-Sanomissa 21. toukokuuta.

Selinin uusi valinta Mannerheimin ohjaajaksi on parhaan ohjauksen Jussi-palkinnon kahdesti voittanut Dome Karukoski, 34, jonka komedia Napapiirin sankarit oli viime vuoden katsotuin elokuva Suomessa. Rahahuolet eivät kuitenkaan ole ratkenneet.

Martti Ahtisaari suosittelee

Hetken aikaa näytti hyvältä. Solar Films aloitti neuvottelut tuotantosopimuksesta International Foundation for Innovation and Investment -nimisen venäläisen säätiön kanssa vuoden 2010 syyskesällä. Silloin Mannerheim oli Harlin-elokuva.

Eri alojen sijoitusbisneksiä harjoittavan säätiön hallituksen puheenjohtaja on entinen presidentti Mihail Gorbatšov, ainakin Solar Filmsin saamien tietojen mukaan.

”Meille kerrottiin, että Gorbatšov henkilökohtaisesti haluaa korkea-arvoisen suomalaisen suosittelijan, esimerkiksi Martti Ahtisaaren tai jonkun meidän hallituksesta”, sanoo Solar-tuottaja Jukka Helle.

Ahtisaari ja silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies kirjoittivat Gorbatšoville viralliset kirjeet, joissa he ilmoittivat tukevansa hanketta. ”Sen jälkeen saatiin sopimus nopeasti allekirjoitusvaiheeseen.”

Joulukuussa 2010 solmitussa sopimuksessa venäläissäätiö sitoutui kustantamaan elämäkertaelokuvaa noin neljällä miljoonalla eurolla ja sai Mannerheimin levitysoikeudet Venäjällä sekä muissa entisissä neuvostomaissa.

Hankkeen loppuunsaattamisen kokonaisbudjetti on noin yhdeksän miljoonaa. Loput Elokuvasäätiön tukeman hankkeen rahoituksesta tulevat Suomesta, Saksasta ja Unkarista, jossa on tarkoitus tehdä osa kuvauksista. Unkarista löytyy paljon Mannerheimin aikaisia rakennuksia ja valtio tukee kansainvälisiä elokuvaprojekteja verohelpotuksin.

Helle kävi tammikuussa Moskovassa. Papereihin merkittiin maksupäiväksi 1. kesäkuuta 2011. Kaksi kuukautta myöhemmin rahoja ei näy tilillä eikä Venäjältä ole saatu vastausta kysymykseen, missä suoritus viipyy. Kommunikaatiota mutkistaa, että säätiön toimitusjohtaja Vitali Nasedkin ei puhu englantia. Helle ja kumppanit ovat pohtineet tilannetta idänkaupan tuntijoiden kanssa.

”Kulttuuri saattaa olla sellaista, että asioita ei hoideta niin päivän päälle, vaan niitä katsotaan sitten joskus”, tuottaja arvelee.

Nykyisen suunnitelman mukaan suurin osa kohtauksista filmataan tämän vuoden lopulla ennen lumen tuloa. Sen jälkeen ovat vuorossa talvisotaosuudet. Elokuva ei voi odottaa rahoja pitkään tai hanke lykkääntyy taas.

”Jos tämä vielä venyy useita viikkoja, se väistämättä heilauttaa aikatauluja melkein vuoden eteenpäin”, Helle pelkää.

Tuottajien puheissa elokuva saattaa viivästyä mutta ei jää tekemättä, vaikka rahoitusjärjestelyt ovat 11 vuoden aikana kaatuneet kerran toisensa jälkeen.

”Koskaan ei ole luovuttaminen tullut mieleen”, Markus Selin sanoo.

Käsikirjoitus uusiksi

Kaiken epävarmuuden keskellä Solar Filmsillä ollaan iloisia uudesta ohjaajasta. ”Dome pystyy tekemään elokuvallisemman elokuvan: vähemmän rähinää, enemmän oikeita asioita”, Selin kehuu Rennyn seuraajaa.

”Mua kiehtoo psykologia enemmän”, maaliskuussa ohjaajaksi sitoutunut Dome Karukoski selittää näkemystään.

Hän on viime kuukaudet työstänyt käsikirjoitusta näköisekseen Mika Karttusen kanssa. Työtä on tehty salassa, vaitiolovelvollisuuden sitomana.

”Olen monesti joutunut tilanteeseen, jossa ympärillä puhutaan Mannerheim-projektista ja olen joutunut olemaan hiljaa, viimeksi sukujuhlissa mökillä”, Karukoski sanoo. Alati optimistiselle ohjaajalle rahoituksen rykiminen merkitsee mahdollisuutta kirjoittaa elokuvasta vielä parempi.

”Käsikirjoitusta on kehitelty niin suurella aggressiolla ja yötä myöten, että olemme kirjoittaneet uuden version kolmen päivän välein, kun yleensä niitä tehdään kuukauden välein”, ohjaaja laskee. ”Jos olisimme saaneet rahoituksen kesäkuussa, käsis olisi raakileempi.”

Karukoski siteeraa leikkaaja Harri Ylösen kommenttia: kokonaisuus on nyt sillä tasolla, että se ei enää ”yritä olla dokumentti, vaan ylittää dokumentin tason”. Totuudenmukaisuudesta ei ole luovuttu, mutta Karukosken Mannerheim ei vain näytä marsalkan vaiheita, vaan ymmärtää syitä ja motiiveja.

Hienolta kuulostavan teoksen ongelmaksi jää, että sitä ei ehkä lopulta kuvata sekuntiakaan. Miten kauan kysytty ohjaaja voi sitoutua hankkeeseen, jos edessä on taas vuoden tai kahden viivästys? ”Yritän olla miettimättä sitä, mutta mahdotontahan se on. Haluan uskoa, että kuvataan vielä tämän vuoden puolella.”

Intohimoa ei puutu

Kun Selin pyysi Dome Karukoskea Mannerheim-ohjaajaksi, tämä harkitsi asiaa viikon verran. ”Vaikka pelotti ja hirvitti, niin suomalaisena elokuvaohjaajana en voinut sanoa ei”, Karukoski kertoo.

Selin tarjosi ohjaajalle täyden vapauden muuttaa Harlinin näyttelijävalintoja, jotka menevät ohjaajan mukaan ”kohtuu-uusiksi”. Karukoski halusi säilyttää nimiosassa Mikko Nousiaisen, joka on valmistautunut marsalkan rooliin muun muassa opettelemalla ratsastusta, miekkailua sekä venäjää ja ranskaa.

”Mikon silmissä on intohimon paloa, jota Marskissa oli. Sellaista on todella vaikea ohjata. Sitä joko on tai ei ole”, Karukoski sanoo.

Karukoskella on myös täysin henkilökohtaisia syitä lähteä haastavaan projektiin, alkaen talvisodassa kaatuneen äidinisänsä muistosta. Päätös kypsyi äidin kannustamana.

”Äiti sanoi, että Mannerheim oli niin kuin minä”, sanoo Kyproksella syntynyt elokuvantekijä, joka näkee itsensä marsalkan tavoin työlleen omistautuvana ja kansainvälisenä suomalaisena.

”Meissä on hirveästi samanlaisia piirteitä, jotka johtuvat osittain isättömyydestä”, Karukoski uskoo.

”Mannerheimin isä jätti hänet aika nuorena, kuten minullekin kävi. Mannerheim rakasti sitä tiettyä asemaa, jonka sai, ja hänen halunsa tehdä jotain suurta elämänsä aikana oli hirveän suuri.”

Lähiviikkoina selviää, toteutuuko Karukosken ja Selinin halu elokuvata jotain suurta tänä vuonna.