Maahanmuuttajapojat laskelmoivina ryöstäjinä: Onko ruotsalainen Play epäkorrekti elokuva?

Kulttuuri 15.9.2011 11:19

Ruben Östlundin provosoiva Play käsittelee nuorisorikollisuutta ja maahanmuuttajiin suhtautumista. Näkökulma ei ole tavanomainen. Elokuva seuraa mustien ryöstäjien uhreiksi joutuvia kilttejä poikia.

Play Play perustuu todellisiin tapahtumiin. Kuvat Coproduction office.

Göteborgissa liikkui viitisen vuotta sitten poikajengi, joka vei ikäisiltään kännyköitä. Kun vyyhti alkoi selvitä, kävi ilmi, etteivät jengiläiset käyttäneet väkivaltaa eivätkä suoraan uhkailleet uhrejaan.

He olivat ihonväriltään mustia, afrikkalaisten maahanmuuttajien lapsia. Se riitti saamaan toiset pojat pelon valtaan.

Elokuvaohjaaja Ruben Östlund luki tapauksesta lehdistä. Se alkoi vaivata häntä. Syntyi elokuva, Play.

”Minusta yhteiskunnastamme kertoo paljon, jos tuon ikäiset pojat osaavat jo käyttää hyväksi niitä ennakkoluuloja, joita heistä on värin vuoksi”, Östlund pohtii Cannesissa, jossa elokuva sai toukokuussa maailmanensi-iltansa.

Ennen kiinnijäämistä 12-14 -vuotiaat pojat ehtivät anastaa yli 40 kännykkää.

”He rakensivat retorisen ansan. Tumma ihonväri oli sanaton uhka. He myös näyttelivät tilanteissa rooleja. Luin oikeuden pöytäkirjat ja haastattelin sekä uhreja että jengiläisiä. Playssa ei ole mitään, mitä ei olisi tapahtunut.”

Polttopisteessä ovat eri väristen ihmisten välille syntyneet muurit ja kuilut. Ne ovat kuin näkyviä luokkarajoja.

”Jos on niin tyhmä, että näyttää kännykkäänsä viidelle mustalle jätkälle, saa mitä ansaitsee”, toteaa yksi elokuvan afrikkalaistaustaisista pojista. Hän tietää olevansa pelottava ihovärinsä vuoksi ja pilkkaa uhriaan hyväuskoisuudesta.

Kaksituntinen Play koostuu pitkistä yksittäisistä kohtauksista, joissa seurataan ryöstönäytelmää iltapäivän aikana. Kolmen pojan joukko kohtaa jengiläiset ostoskeskuksessa. Yksi jengiläisistä sanoo, että tuo puhelin näyttää sellaiselta, joka varastettiin veljeltäni. Tunnelma alkaa hiostaa. Kohta lähdetään joukolla tapaamaan veljeä jonnekin raitiovaunumatkan päähän.

Play ei tingi tosiasiasta: mustat teinit riehuvat ostoskeskuksen kaupoissa ja sitten hyvin määrätietoisesti ryöstävät valkoisilta.

Pitkiä, painostavia kuvia

Play ei ole rasistinen elokuva. Sen asetelma voi silti herättää närää. Onko oikein tehdä elokuva, jossa nimenomaan maahanmuuttajat tekevät rikoksen – vaikka tapahtumat olisivat tosia.

”Mutta miksi tällaisen tarinan kertominen on kiistanalaista? Se on kiinnostavinta. Yleinen vastaus on: minä kyllä ymmärrän elokuvan, mutta ymmärtävätkö kaikki muut?” Östlund sanoo.

Väärintulkinnan mahdollisuutta siis pidetään jopa perusteluna sille, saadaanko kysymyksiä ylipäänsä esittää taiteessa.

”Se, että epäilee toisten ymmärtävän elokuvan väärin, on outo tapa reagoida johonkin, minkä on itse juuri nähnyt, ja jota ei itse sinänsä vastusta. Ongelma sysätään pois. Aihe säilyy kiistanalaisena niin pitkään kuin yhteiskunnassa on epätasapaino ja toiset ovat lähtökohtaisesti eri asemassa kuin toiset.”

Östlund haastaa katsojan paitsi asetelmalla myös pitkillä kuvilla. Kamera tarkkailee kaukaa, lähikuvia ei ole. Amatöörien näytteleminen ja tilanteet ovat realistisia, juuri siksi erityisen painostavia. Tilanteessa viipyily lisää samastumista sekä uhreihin että omaa näytelmäänsä esittäviin ryöstäjiin. Roolit heidän riveissään – vaarallinen kova jätkä, pehmompi joka yrittää saada uhrien luottamuksen ja niin edelleen – alkavat luhistua.

”Pitkä kuva on tehokkain tapa seurata tilanteen kehittymistä. Aina kun katson elokuvaa ja kuvasta leikataan toiseen, intensiteetti katkeaa. Mielenkiinto voi herpaantua”, Östlund miettii.

”Pitkä kuva saa yleisön varpailleen ja miettimään tarkemmin sitä, mitä näkee. Tilanne voi olla kauhistuttava ja heti perään humoristinen. Se aktivoi katsojan.”

Ruben Östlund Törmäykseen johtavia kysymyksiä vältetään, sanoo ohjaaja Ruben Östlund.

Kaunopuheisuus ja ristiriita

Kun poikien matka pitkin Göteborgia etenee, maisema itse ryöstötilanteen taustalla alkaa hahmottua.

Aikuiset eivät puutu, vaikka lapset pyytävät apua. Tilanne ei muka koskaan näytä kyllin uhkaavalta.

Uhrit – kaksi valkoista poikaa ja aasialainen – alkavat riitautua ja taistella keskinäisistä valta-asemistaan. Me vastaan muut -asetelma kertaantuu vaivihkaa erilaisilla tavoilla.

Lopussa Östlund kertoo tapahtumista, jotka liittyvät kännykkäkaappaukseen välillisesti. Aggressiiviset aikuiset ruotsalaismiehet etsivät varkaita ja kuka tahansa ulkomaalainen kelpaa vihan kohteeksi.

Maahanmuuttajaperheen kotona taas on meluisaa: ikään kuin lapsia olisi liikaa.

Elokuvan nimi, englannin kielen sana play tarkoittaa sekä leikkiä että näytelmää. Kaikki tapahtuu modernin kaupungin prameissa kulisseissa. Pienin muutoksin kaupunki voisi olla mikä tahansa Euroopassa tai Yhdysvalloissa.

Play on otettu maailmalla vastaan hyvin. Vakavimpien elokuvalehtien arvostelut ovat olleet kehuvia. Se on Sovituksen ohella ainoa ruotsalainen tuotanto, joka on valittu European Film Awardseissa eli joulukuussa jaettavissa yhteiseurooppalaisissa ”Jusseissa” 45 viiden palkinnoista kilpailevan elokuvan joukkoon. Oscareihin Ruotsi kuitenkin lähetti muodoltaan tavanomaisemman Sovituksen.

Vaikka tarina on yleismaailmallinen, Play ei olisi tällaisenaan voinut syntyä muualla kuin Ruotsissa. Siellä yhteiskunnallinen kaunopuheisuus ja maahanmuuttovastaisuus ovat erityisen vahvassa ristiriidassa.

”Meillä on sellainen ajatus, että kaikkien pitäisi olla kaikista asioista samaa mieltä. Törmäykseen johtavia kysymyksiä vältetään, tai niitä ei ainakaan esitetä suoraan”, Östlund kuvailee.

Elokuvantekijä uskoo hyssyttelyn olevan perintöä toisen maailmansodan ajoilta.

”Silloin oli propagandakampanja nimeltään En svensk tiger. Tiger tarkoittaa paitsi tiikeriä, myös suun kiinni pitämistä. Idea oli, että ei kerrota sotilassalaisuuksia. Yhtä paljon se tarkoitti poliittisen puheen kieltämistä. Piti olla vaiti sivussa, ettei jouduta pulaan. Se malli on sisäistetty syvälle.”

Ruotsissa Play saa ensi-iltansa marraskuussa. Östlund ei osaa arvioida, millainen vastaanotto on.

”Ainakin Play provosoi, ja se on hyvä”, hän sanoo.

”Väistämällä asioita yritetään säilyttää yhteiskunta entisen näköisenä. Onko se jo kulissi?”

Aiheesta lisää

Playn traileri
Kohtaus elokuvasta

Play esitetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla Helsingissä kolme kertaa 16.9.-18.9.