Kymmenvuotias Kiasma pitää kanavat auki taiteeseen

”Nykytaide itsessään kyseenalaistaa taiteen, joten meidän on kyseenalaistettava tavat, joilla taidetta esitetään”, arvioi kymmenen vuotta sitten Kiasman perustamisessa mukana ollut Maaretta Jaukkuri.kiasma
Beat Streulin teos Guangzhou Central Station on esillä Kiasman 10-vuotisjuhlanäyttelyssä ”Notkea katu, yksin yhdessä”.

Kiasma avasi ensimmäisen kerran ovensa yleisölle 30. toukokuuta 1998 kello kymmeneltä aamulla. Alusta alkaen se on herättänyt keskustelua ja jakanut mielipiteitä, mikä nykytaiteen tyyssijan yksi tehtävä onkin. Kiasma on kävijämäärillä mitattuna Suomen suosituin museo ja tutkimusten mukaan myös tunnetuin.

Tunnettuutta lienevät lisänneet alkuaikojen kärhämät milloin taidepiirien, milloin Mannerheim-patsaan vaalijoiden kanssa. Taiteilija Aimo Tukiainenkin vastusti kiivaasti nykytaiteen museon rakentamista hänen veistoksensa kupeeseen. Vaikka nyt jo naurattaa, oli myös kiista rakennustyömaata ympäröivän aidan väristä museon kannalta aikoinaan ikävä. Purnaajat eivät sulattaneet suunniteltua vaaleanpunaista, joten kompromissina osa aidasta maalattiin harmaaksi.

maaretta jaukkuri”Edelleen tulee muutama sähköposti vuodessa, joissa kerrotaan, miten museosta voisi tehdä sievemmän”, Kiasmaa perustamassa ollut, mutta nyt talosta eläkkeelle jäänyt intendentti Maaretta Jaukkuri naurahtaa.

Jaukkuri kertoo, että oli omanlaisensa prosessi aloittaa tyhjästä ensimmäisen nykytaiteen museon saaminen Suomeen.

”Suomeen odotettiin modernin taiteen museota ja saatiinkin nykytaiteen museo. Joillekin piireille oli shokki, että siellä ei ollutkaan niitä picassoja. Se oli hankala keskustelu aikoinaan. Otimme myös Mannerheim-patsaan vaalijat ja Tukiaisen vakavasti. Koko ajan pelkäsimme, että valitukset käyvät niin rajuiksi, ettei museota rakennetakaan.”

Kiasman pysyttävä ajan hermolla

Nykytaiteen museo ei voi toimia samalla tavalla kuin vanhan taiteen, Jaukkuri korostaa. Sen toiminta lähtee aina taiteesta, jota siellä esitetään. Nykytaide on alati uusiutuvaa. Kiasman on pysyttävä kelkassa ja noukittava sieltä ne ajankohtaisimmat virtaukset. Museota on ajoittain kritisoitu liian hitaaksi reagoimaan uusimpaan uuteen.

”Kiasman suuri haaste on pitää kanavat auki taiteeseen ja taiteilijoihin, ettei se jähmety paikoilleen. Nykytaide itsessään kyseenalaistaa taiteen, joten meidän on kyseenalaistettava tavat, joilla taidetta esitetään.”

Jaukkuri tunnustaa, että Kiasma joutuu painimaan taloudellisten vaikeuksien kanssa.

”Kaikesta on jouduttu supistamaan. Toisaalta lähdimme silloin alussa ehkä liian soitellen sotaan, täynnä intoa kun olimme.”

Kiasman johtajaksikin hakenut Jaukkuri on työskennellyt joulukuusta asti Oslon Taidehallin taiteellisena johtajana.

”Tuntui kiinnostavalta haasteelta kokeilla toista perspektiiviä. Siellä on melkoinen muutosvaihe menossa ja minä tykkään sellaisesta.”

Viimeiseksi työkseen Kiasmassa Maaretta Jaukkuri on koonnut museon kymmenvuotisjuhlanäyttelyn Notkea katu, joka avautuu yleisölle perjantaina. Esillä on kuudentoista taiteilijan katuun liittyviä teoksia Suomesta ja maailmalta. Jaukkurin mukaan katselmus on tiukasti kiinni tässä ajassa.

”Katu on tämänhetkisen nykytaiteen keskeinen kiinnostuksen kohde, koska se on arkinen, sosiaalinen ja tasavertainen tila. Taide haluaa nyt lisätä demokraattista keskustelua yhteiskunnassa idealla ’tavataan tasavertaisesti kaikki, koska olemme pohjimmiltamme samanlaisia kulttuurieroista huolimatta’. Sankaritaiteilija ei siis ole tämän päivän kannalta kiinnostava.”

Teksti Sanna Nikula (STT)
Kuvat Heikki Saukkomaa / LK

Nykytaiteen museo Kiasma