Kangastuksia ja valon leikkiä

Vuoden nuori taiteilija Aapo Huhta oppi haahuilemaan New Yorkissa.

Valokuva 25.09.2020 06:00
Minna Kontkanen
Kuva sarjasta Omatandangole.
Kuva sarjasta Omatandangole. © aapo huhta

Monet taiteilijat ja valokuvaajat päättävät etukäteen tarkan konseptin ja menevät sen mukaan, valokuvaaja Aapo Huhta (s. 1985) sanoo.

”Minun kuvaamiseni taas on aluksi lähinnä haahuilua.”

Se ei tarkoita, ettei lopputulos olisi harkittua ja viimeisteltyä.

Aapo Huhta valittiin viime lokakuussa Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2020. Palkinnolla pyritään tukemaan kansainvälisesti kiinnostavia alle 35-vuotiaita suomalaistaiteilijoita.

Palkinto on 20 000 euroa sekä laaja näyttely Tampereen taidemuseossa ja Turun Ars Nova -museossa. Syyskuun puolivälissä Tampereella avautuneessa näyttelyssä on esillä sekä Huhdan valokuvataidetta että kuvajournalismia.

 

Sanoma- ja aikakauslehtityössä kuvaaja ei ehdi haahuilla. Sen Aapo Huhta ehti kokea viime vuosikymmenen alussa muun muassa kesätöissä Helsingin Sanomissa.

Persoonallinen ilmaisu havaittiin silti. Huhta valitiin Vuoden nuoreksi lehtikuvaajaksi vuonna 2011. Raadin mukaan Huhdan kuvissa tavanomainen muuttuu taianomaiseksi.

Vuonna 2014 tuolloin Aalto-yliopiston maisteriohjelmassa opiskellut Aalto pääsi vaihto-opiskelijana ensimmäistä kertaa elämässään New Yorkiin – ja ylipäätään Yhdysvaltoihin – ja ryhtyi kuvaamaan ilman päämäärää.

”Yritän vapauttaa itseni kuvaamaan sitä, mikä jostain syystä kiinnostaa. Toivon, etten siinä vaiheessa toista vain omia ennakkoluulojani, vaan voisin löytää itselleni jotain uutta”, Huhta sanoo.

”Ehkä se sen jälkeen voi olla joillekin muillekin kiinnostavaa.”

Huhta kuvasi talttamaisia kontrasteja Manhattanin kivierämaassa. Kuvista syntyi yhtenäinen sarja sekä taidevalokuvakirja Block (2015). Kustantaja oli tunnettu saksalainen Kehrer Verlag. Lisäksi Tukholman Fotografiska-museo teki projektin kuvista ensimmäisen suomalaisen valokuvaajan yksityisnäyttelynsä.

Block-sarjan lisäksi Vuoden nuori taiteilija 2020 -näyttelyssä nähdään kuvia Huhdan seuraavasta kirjaprojektista Omatandangole (2019), jonka hän kuvasi Namibian aavikkomaisemissa vuosina 2016–2018.

Projektin nimi tarkoittaa paikallisella kielellä kangastusta, ja sen pelkistetyt mustavalkokuvat ovat jopa New York -kuvia ankarampia.

”Valokuva on periaatteessa vain valoa. Kaikki muu, jonka katsoja kuvassa näkee, on katsojan tulkintaa.”

 

Näyttelyn Suomi-valokuvat ovat paljon lähempänä perinteistä kuvajournalismia tunnistettavine ihmishahmoineen. Osa kuvista onkin julkaistu lehdissä.

”Kirjat ovat pitkiä ja yksinäisiä projekteja, joissa on pakko antaa ajan kulua ja ajatusten kehittyä. Siinä välissä nopeasti valmistuva lehtitoimeksianto tekee hyvää”, Huhta sanoo.

Bird in a Cage -sarjaan (2011–2012) kuvattujen varhaisnuorten varautuneet olemukset vuorottelevat Huhdan tuttaviltaan lainaamien varhaisnuoruuden kirjoitusten kanssa.

Edelleen jatkuvan Encounters-sarjan enemmistössä Huhta kuvaa ihmisiä maalaistaajamissa. Hän itse on lähtöisin Pohjois-Pohjanmaalta, Haapajärveltä.

”Omat projektit ovat tärkeimpiä, ja niihin moni kuvaaja aina tähtää. Toimeksiantajalle tehdessä pitää ajatella asiakkaan tarpeita ja aikataulua”, Huhta sanoo.

”Itselleen kuvatessa saa epäonnistua, eikä se haittaa.”

 

Vuoden nuori taiteilija 2020 -näyttely Tampereen taidemuseossa 8.11. asti ja Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa 27.11.–4.4.2021.

Valinnat
Teatteri

Kaikki äidistäni jätti odotukset lunastamatta.

Sarjakuva

Arvio: Hugo Prattin työtä jatkavan espanjalaiskaksikon kolmas Corto-teos noudattaa dogmia tarkasti.

Levytärpit

Isokynä, Michael Bleu ja Lätsä tekivät levyn.

Romaani

Kansalliskirjailija kertoo sujuvasti Väinö Linnasta, mutta kompastuu huumoriinsa ja itsetietoisuuteensa.

tietokirja

Historian jännät naiset on silmiä avaava lukukokemus.

Gourmet

Kotimaiselle kalalle olisi kotikeittiössä kysyntää myös arkena, keittokirjailijat uskovat.

Sisältö