Valokuvaaja Maija Tammi katsoo sairautta tuorein silmin.

"Syöpäsolut voivat elää ikuisesti."
Kuvataide 17.10.2014 04:30
Maija Tammi kuvasi itsensä sädehoitomaski kasvoillaan. © Maija Tammi

”Lapsena halusin kai patologiksi”, Maija Tammi kertoo. ”Tai niin vanhempani muistelivat silloin, kun aloin kuvata Removals-sarjaani sairaaloissa.”

Tammen lapsuudenhaave palautui vanhempien mieleen tyttären kuvatessa sädehoitomaskeja sekä kasvaimia ja muita leikkauksissa poistettuja kudoksia.

Saksalainen laatukustantamo Kehrer Verlag julkaisi valokuvat kirjana Leftover/Removals.

”Sairauteen ja varsinkin syöpään liittyy mielenkiintoinen kulttuurinen painolasti. Useimmille tulee sairaudesta mieleen kuoleva potilas, uhri. Sairaus on hirviö, vaikka toisaalta syöpäsolutkin ovat sinänsä luonnollisia”, Tammi miettii.

Valokuvaajalle syöpä näyttäytyy jopa runollisena.

”Teoreettisella tasolla syöpäsolut voisivat elää loputtomiin toisin kuin muut solumme. Jos saan joskus syövän, aion ajatella, että osa minua saattaa elää ikuisesti.”

 

Tammi kuvasi sairaaloissa pari vuotta. Aluksi sisäänpääsy vaati selittämistä ja byrokratiaa. Hän kehuu kuitenkin sairaaloiden henkilökuntaa avomieliseksi. Varsinkin ensimmäisten kuvien näkeminen herätti kiinnostuksen.

Komeita kuvat ovatkin. Sairautta on harvoin esitetty yhtä viileästi ja tyynesti. Removals-sarja tuo mieleen ruokakuvat. Kokonaisuuteen osallistui myös kolme kirurgia: heidän keskustelunsa kulkee kuvien vieressä.

”Leikkauksissa poistetut kasvaimet piti kuvata parissa minuutissa. Sen jälkeen ne menivät tutkittaviksi. Siksi käytin kasvainten ja sappikivien valaisuun leikkaussalivaloa”, Tammi kertoo.

Removals on dokumentaarinen, Leftover puolestaan rakentaa mielikuvia. Sädehoitomaskien rinnalla kulkee Tammen sepittämä vuoropuhelu syövän kanssa.

 

Vuonna 1985 syntyneestä Tammesta ei tullut patologia eikä biologiakaan, vaikka hän opiskeli biologiaa vuoden verran. Sen sijaan hänestä tuli jo nuorena paikallislehtien toimittaja. Valokuvauksesta hän innostui vasta, kun pääsi opiskelemaan kuvajournalismia Tampereen yliopistoon.

”Opin tarinallisuuden jo toimittajan töistä, valokuva on minulle vain yksi väline muiden joukossa. Yhtä hyvin voisin tehdä pelkkää tekstiä tai vaikka veistoksia.”

Tammi kuuluu dokumentaariseen valokuvaan keskittyvään 11-kollektiiviin. Hän on saanut jo palkintoja kuten Fotofinlandian 2011.

Leftover/Removals-kirjan kuvat ovat herättäneet huomiota maailmalla. Muun muassa amerikkalaiset lehdet Slate, Wired ja Huffington Post ovat kiinnostuneet. Kirja julkaistaan myös Yhdysvalloissa.

 

Tammi antaa tämän haastattelunkin puhelimessa New Yorkista, missä hän on kuvaamassa lyhytkasvuisia ihmisiä. Hanke alkoi jo 2011, kun Tammi opiskeli Amy Arbusin kurssilla henkilökuvaamista.

Amy Arbusin äiti oli kuuluisa Diane Arbus, joka kuvasi normeista poikkeavia ihmisiä. Samaa tunnelmaa on Tammen lyhytkasvuisten sarjassa ja toisessa projektissa, jossa hän kuvasi sairaalloisen lihavia ihmisiä. Tammi ei kuitenkaan ihaile Diane Arbusin kuvia varauksetta.

”Normista poikkeavia kuvatessa joudumme koko ajan neuvottelemaan katsomisen rajoista. Mikä menee tirkistelyksi? Ilman tekstejä Arbus jätti koko vastuun katsojalle. Normaaliuden määrittely on valtaa.”

Hyvä esimerkki on hänen mielestään taannoinen päätös, jolla liikalihavuuden rajaa laskettiin Yhdysvalloissa. Yhdessä yössä maahan tuli miljoonia uusia sairaita.

Tammen kuvat lyhytkasvuisista ovat saaaneet palkintoja, ja hän on tehnyt aiheesta lyhytdokumentin.

”Haluan nähdä, millainen tarina lyhytkasvuisten kuvista syntyy. Käyn kuvaamassa heitä muutaman kerran vuodessa. Hanke kestää vielä ainakin kymmenen vuotta.”