Kollaasimuisti

Ulla Jokisalo kokee itsensä tarinankertojaksi.

valokuva 17.08.2018 06:00
Tero miettinen

Ulla Jokisalo: Uusia näköaloja (2018). © Ulla Jokisalo

Kuudenkymmenen uuden teoksen tekeminen vajaassa vuodessa on ollut kova urakka. Tiivis työskentely on myös inspiroinut, kertoo Ulla Jokisalo (s. 1955). Helsingin taidemuseossa on esillä myös kuusi museon kokoelmista poimittua varhaistyötä, joista ensimmäinen on vuodelta 1983. Tuoreet työt käyvät dialogia vanhan tuotannon kanssa. Jokisalo on käsitellyt muistin ja identiteetin teemoja liki neljä vuosikymmentä. Tekniikka on vaihdellut.

”Olen ensisijaisesti valokuvaaja, ja se näkyy kaikissa teoksissani”, Jokisalo pohtii. ”Olen kuitenkin aina halunnut laajentaa ilmaisuani yhdistämällä siihen esineitä ja rakentanut uniikkeja kollaaseja.”

Lapsuus 1950–1960-luvun Pohjanmaalla näkyy kuvakielessä. Luonto oli lähellä käärmeineen ja lepakoineen. Äiti työskenteli ompelijana. Neulat ja langat toistuvat teoksissa, samoin vanhojen muotilehtien kuvat. Kollaaseissa muotikuvat yhdistyvät saman ajan eläinkirjojen kuvastoon. Tuloksena on psykoanalyyttisesti värittyneitä kohtauksia. Ne liittyvät usein sosiaalisiin rooleihin ja naiseuden kokemukseen.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
Tietokirjat

Tietokirjakesä on täynnä kansallispuistoja, äärioikeistolaisia ja kauhua.

Novellikokoelma

Maija Sirkjärvi viiltelee keskiluokkaisuutta.

elokuva

Mielensäpahoittaja 2 petraa edeltäjästään.

romaani

Nesbø teki Shakespearen tragediasta terapeuttisen.

musiikki

Freiburgin barokkiorkesteri ei takerru yhteen aikakauteen.

Viinitärpit

3 viiniä loppukesän juhlaan.

Sisältö